DCIS-hoidon optimointi: Tehokkuuden ja liiallisen hoidon tasapaino

Hyppää osioon

• Nykyinen DCIS-hoidon tilanne
• Liiallisen hoidon ongelma
• Molekyylimerkkien rooli
• Sädehoidon uudelleenarviointi
• Tarkkailulääketieteen tulevaisuus
• Potilaan ja onkologin keskustelut

Nykyinen DCIS-hoidon tilanne

Uuden ductal carcinoma in situ -sairauden (DCIS) diagnoosi asettaa naisen eteen monimutkaisen hoitopäätössarjan. Alueen johtava asiantuntija, professori Jack Cuzick (lääketieteen tohtori ja filosofian tohtori), korostaa, että hoitoa on yksilöllistettävä viimeisimpien kliinisten tutkimustulosten perusteella. Alkuvaiheen hoito sisältää usein leikkauksen, mutta sädehoidon ja hormonihoidon tarve edellyttää kasvaimen erityispiirteiden perusteella tehtävää arviointia.

Lääketieteen tohtori Anton Titov painottaa keskustelussaan professori Cuzickin kanssa henkilökohtaisen päätöksenteon tärkeyttä. Tavoitteena on tarjota tehokas hoito niille, jotka sitä tarvitsevat, ja samalla välttää tarpeettomat toimenpiteet vähemmän aggressiivista tautimuotoa sairastavilta.

Liiallisen hoidon ongelma

DCIS-hoidossa merkittävä haaste on laajalle levinnyt liiallinen hoito. Professori Jack Cuzick (lääketieteen tohtori ja filosofian tohtori) toteaa suoraan: "Ei ole epäilystäkään siitä, että hoidamme enemmän DCIS-tapauksia kuin on tarpeen." Syynä on se, että lääkärit eivät vielä pysty luotettavasti erottamaan invasiiviseen rintasyöpään eteneviä DCIS-tapauksia niistä, jotka pysyvät lauhkeina.

Tämä diagnostiinen epävarmuus johtaa alihoidon pelkoon, mikä puolestaan laukaisee aggressiivisia hoitoja. Näin ollen suuri osa naisista altistuu sädehoidon mahdollisille sivuvaikutuksille, ja osalle tehdään tarpeettoman laajoja leikkauksia. Professori Cuzickin mukaan keskeinen haaste on turvallisesti vähentää hoidon määrää vaarantamatta potilasturvallisuutta.

Molekyylimerkkien rooli hoitopäätöksissä

Molekyylitestaus tarjoaa lupaavan tien kohti henkilökohtaisempaa DCIS-hoitoa. Professori Jack Cuzick (lääketieteen tohtori ja filosofian tohtori) huomauttaa, että tällä hetkellä vain estrogeeni- (ER) ja progesteronireseptorien (PR) tila on riittävän vakiintunut rutiinikäyttöön. Nämä biomarkkerit ovat ratkaisevia hormonihoidon, kuten tamoksifeeni- tai aromataasi-estäjähoidon, kelpoisuuden arvioinnissa.

HER2-kasvainmerkki on myös kiinnostava tulevaisuuden hoidon kannalta, mutta professori Cuzick ei vielä suosittele sen rutiinimaista testaamista. Useita muita merkkejä tutkitaan, ja ne tarjoavat tärkeää tietoa rintasyövän kehittymisestä sekä auttavat tunnistamaan, mitkä DCIS-muutokset etenevät kohti invasiivista tautia.

Sädehoidon tarpeen uudelleenarviointi

Sädehoito on alue, jolla on välitön mahdollisuus vähentää liiallista hoitoa. Professori Jack Cuzick (lääketieteen tohtori ja filosofian tohtori) huomauttaa, että sädehoitoa annetaan tällä hetkellä lähes kaikille DCIS-potilaille leikkauksen jälkeen. Hän esittää kriittisen kysymyksen: onko sädehoito todella tarpeen pienten, matala-asteisten kasvainten kohdalla.

Kyseessä on erittäin avoin ja aktiivinen tutkimusalue. Monille suotuisan ennusteen omaaville DCIS-potilaille sädehoidon riskit ja sivuvaikutukset saattavat ylittää mahdolliset hyödyt. Parempaan riskinarviointiin perustuva valikoivampi lähestymistapa voisi säästää lukuisia naisia tältä intensiiviseltä hoidolta.

Tarkkailulääketieteen tulevaisuus DCIS-hoidossa

DCIS on sairaus, jossa tarkkailulääketieteellä (P4-lääketiede) on valtava menestymispotentiaali. Lääketieteen tohtori Anton Titovin ja professori Cuzickin välinen keskustelu vahvistaa, että yhden mallin soveltaminen kaikkiin on vanhentunutta. DCIS-hoidon tulevaisuus perustuu kehittyneiden diagnostiisten työkalujen käyttöön yksilöllisen taudin käyttäytymisen ennustamiseksi.

Professori Jack Cuzick (lääketieteen tohtori ja filosofian tohtori) on samaa mieltä, että tarkkailulääketiede voi auttaa monia potilaita. Validoiduilla genomitesteillä ja muilla biomarkkereilla on keskeinen rooli aggressiivisten ja ei-aggressiivisten DCIS-tapausten erottelussa, mikä mahdollistaa siirtymisen kohti konservatiivisempia ja räätälöityjä hoitostrategioita.

Olennaiset keskustelut potilaiden ja onkologien välillä

DCIS-diagnoosin saaneelle naiselle tiedolla perustuva keskustelu onkologin kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Lääketieteen tohtori Anton Titov korostaa kaikkien saatavilla olevien molekyylitestien ja niiden vaikutusten hoidon kannalta tarkastelemisen tarvetta. Potilaiden tulisi tuntea itsensä voimaantuneiksi kysymään kasvaimensa erityispiirteistä, kuten ER/PR-tilasta, ja siitä, miten nämä tiedot ohjaavat hoitosuunnitelmaa.

Keskeisiä aiheita ovat ehdotettujen hoitojen tarpeellisuus, niiden taustalla olevat näyttö sekä liiallisen hoidon mahdollisuus. Potilaiden on ymmärrettävä tasapaino invasiivisen syövän ehkäisyn ja tarpeettoman hoidon sivuvaikutusten välillä. Lääketieteen tohtori Jack Cuzickin näkemykset tarjoavat viitekehyksen näille ratkaiseville keskusteluille ja edistävät moniulotteisempaa, näyttöön perustuvaa lähestymistapaa DCIS-hoitoon.

Täysi transkriptio

Lääketieteen tohtori Anton Titov: Jos naiselle tehdään uusi rintasyöpädiagnoosi, kuten ductal carcinoma in situ (DCIS), miten löydetään optimaalinen hoito? Miten tehdään yksittäiselle potilaalle optimaaliset hoitopäätökset? Miten hoidetaan rintasyöpää viimeisimpien kliinisten tutkimustulosten mukaisesti? Mitä rintasyöpäpotilaan tulisi keskustella onkologinsa kanssa?

Mitä mahdollisia kasvaimen molekyylitestejä voitaisiin tehdä DCIS-hoidon päätösten optimoimiseksi?

Lääketieteen tohtori Jack Cuzick: On rehellistä sanoa, että yksikään rintasyövän molekyylimerkki ei ole riittävän vakiintunut kliiniseen käyttöön. Ainoa poikkeus on estrogeeni- ja progesteronireseptorit. Nämä reseptorit ovat tärkeitä hormonihoidon harkinnassa.

Hormonihoidoksi voi tulla joko tamoksifeeni tai aromataasi-estäjät (anastrozoli, letrozoli tai eksemestaani). HER2-kasvainmerkki on edelleen melko kiinnostava. HER2-tilaan perustuen tehdään tärkeitä hoitopäätöksiä.

Mutta emme ole vielä tilanteessa, jossa voisimme suositella HER2-merkin rutiinimaista testaamista. On olemassa kokonainen joukko muita kasvainmerkkejä. Ne ovat tärkeitä, koska antavat tietoa paitsi DCIS-hoidosta, myös rintasyövän kehittymisestä.

Osa DCIS-tapauksista (ductal carcinoma in situ) on molekyylipolulla, joka johtaa invasiiviseen rintasyöpään. On olemassa myös muita DCIS-kasvaimia, joista ei tule invasiivisia syöpiä.

Suuri osa DCIS-potilaista ylihoidetaan nyt. Rintasyövän DCIS-tapauksien liiallinen hoito johtuu usein siitä, että lääkärit pelkäävät, että jokin potilaista kuuluu invasiiviseen ductaalikarsinoomaan eteneviin tapauksiin.

Mutta samalla liiallinen hoito altistaa potilaat sädehoidon tarpeettomille sivuvaikutuksille. Rintasyövän liiallinen hoito johtaa toisinaan myös tarpeettomiin laajoihin leikkauksiin.

Aivan oikein! Ei ole epäilystäkään siitä, että hoidamme enemmän DCIS-tapauksia kuin tarvitsemme. Haasteena on hiljalleen vähentää hoitoa vaarantamatta potilasturvallisuutta.

Mielestäni sädehoito on se alue, jolla on suurin mahdollisuus vähentää hoitoa, koska sädehoitoa annetaan lähes jokaiselle potilaalle. Onko sädehoito todella tarpeen pienille, matala-asteisille kasvaimille, on erittäin avoin kysymys.

Rintasyövän DCIS on yksi niistä syövistä, joissa tarkkailulääketiede (P4-lääketiede) voi saavuttaa paljon menestystä.

Lääketieteen tohtori Anton Titov: Tarkkailulääketiede voi auttaa monia DCIS-potilaita.

Lääketieteen tohtori Jack Cuzick: Totta kai, olet täysin oikeassa.