Neljän vuoden ofatumumab-hoito osoittaa vahvoja tuloksia relapsoivaa multippeliskleroosia sairastavilla potilailla

Sisällysluettelo

• Johdanto: Pitkäaikaisen MS-hoidon tutkimuksen merkitys
• Tutkimuksen rakenne ja potilasryhmät
• Keskeiset löydökset: Ofatumumabin teho neljän vuoden ajalta
• Turvallisuustulokset: Haittavaikutusten kartoitus
• Tulosten merkitys MS-potilaille
• Tutkimuksen rajoitukset
• Potilaille annettavat suositukset
• Lähdetiedot

Johdanto: Pitkäaikaisen MS-hoidon tutkimuksen merkitys

Ofatumumab on täysin ihmisen monoklonaalinen vasta-aine, joka kohdistuu multippeliskleroosissa vaikuttaviin B-soluihin. Lääkettä annetaan ihonalaisena ruiskutuksena, aluksi kolmen viikon jaksona ja sen jälkeen kuukausittaisina ylläpitoannoksina. Lääke hyväksyttiin alun perin kahden laajan vaiheen 3 kliinisen tutkimuksen, ASCLEPIOS I ja II, perusteella. Nämä tutkimukset osoittivat ofatumumabin olevan tehokkaampi kuin vertailulääke teriflunomidi noin 2,5 vuoden hoidon aikana.

Tämä analyysi syventää ymmärrystämme ofatumumabin pitkäaikaisvaikutuksista tarkastelemalla aineistoa jopa neljän vuoden hoidon ajalta. Tutkimus yhdistää alkuperäisten tutkimusten tiedot laajennusvaiheen aineistoon, jossa potilaat jatkoivat ofatumumabin käyttöä. Pitkäaikaisnäkökulma on erityisen tärkeä MS-potilaille, jotka tarvitsevat yleensä elinikäistä hoitoa. Se auttaa potilaita ja heidän lääkäreitään arvioimaan sekä hoidon jatkuvia hyötyjä että pitkäaikaista turvallisuutta.

Tutkimuksen rakenne ja potilasryhmät

Tutkimus analysoi tietoja 1 882:sta relapsoivaa multippeliskleroosia sairastavasta potilaasta, jotka osallistuivat alkuperäisiin ASCLEPIOS I ja II -tutkimuksiin. Potilaat seurattiin jopa neljän vuoden ajan ALITHIOS-nimisessä avoimen leiman laajennustutkimuksessa. Tutkimus vertasi kahta pääryhmää selvittääkseen ofatumumab-hoidon aloitushetken vaikutusta.

Jatkuva ofatumumab-ryhmä käsitti 946 potilasta, jotka aloittivat ofatumumabin alkuperäisissä tutkimuksissa ja jatkoivat sitä koko laajennusvaiheen ajan. Vaihtoryhmässä oli 936 potilasta, jotka aloittivat teriflunomidilla ja vaihtoivat ofatumumabiin laajennusvaiheessa. Ryhmien potilaat olivat taustaltaan vastaavia: keski-ikä 38 vuotta, noin 67 % naispotilaita ja keskimääräinen Expanded Disability Status Scale (EDSS) -pistemäärä noin 2,9 (kohtalainen vammautuneisuus).

Tutkijat seurasuseita keskeisiä loppupisteitä, kuten vuotuista relapsimäärää, vammautumisen etenemistä, MRI-muutoksia, veren neurofilamenttikevytketjupitoisuuksia (hermovaurion merkki) sekä NEDA-3 -yhdistelmämittaria (ei relapsia, vammautumisen etenemistä eikä MRI-aktiivisuutta). Turvallisuusanalyysi kattoi 1 969 potilasta, jotka saivat vähintään yhden ofatumumab-annoksen.

Keskeiset löydökset: Ofatumumabin teho neljän vuoden ajalta

Tulokset osoittivat vaikuttavan pitkäaikaisvaikutuksen molemmille ryhmille, erityisen hyvät tulokset niillä, jotka aloittivat ofatumumabin aiemmin.

Relapsien väheneminen

Jatkuvasti ofatumumabia saaneilla potilailla relapsimäärät pysyivät erittäin alhaisina koko neljän vuoden ajan. Vuotuinen relapsimäärä laski 0,11:stä 0,05:een, mikä vastaa 49,4 prosentin vähennystä ja noin yhtä relapsia 20 vuoden välein. Vaihtoryhmässä relapsimäärät laskivat jopa 71,7 prosenttia (0,23:sta 0,06:een).

Vahvistettujen relapsien kokonaismäärä oli 43,4 prosenttia alhaisempi jatkuvassa ofatumumab-ryhmässä verrattuna vaihtoryhmään, mikä viittaa aiemman hoidon aloituksen hyötyihin. Ero oli tilastollisesti merkitsevä (p < 0,001).

Vammautumisen eteneminen

Ofatumumab hillitsi vammautumisen etenemistä tehokkaasti. 3 kuukauden vahvistetun vammautumisen heikkenemisen (3mCDW) kumulatiivinen esiintyvyys oli 19,1 prosenttia jatkuvassa ryhmässä verrattuna 23,1 prosenttiin vaihtoryhmässä. Vastaavat luvut 6 kuukauden vahvistetulle heikkenemiselle (6mCDW) olivat 15,8 prosenttia ja 18,9 prosenttia.

Jatkuva ryhmä koki 17,9 prosenttia vähemmän 3mCDW-tapahtumia ja 16,0 prosenttia vähemmän 6mCDW-tapahtumia verrattuna vaihtoryhmään, mikä viittaa fyysisen toimintakyvyn säilymiseen.

MRI-muutokset

Aivokuvaukset osoittivat vähäistä sairausaktiivisuutta molemmissa ryhmissä. Jatkuvassa ryhmässä gadoliniumia vahvistavien (Gd+) T1-muutosten määrä väheni 65 prosenttia (0,02:sta 0,01:een muutosta kuvausta kohti). Vaihtoryhmässä vastaava vähennys oli 97,4 prosenttia ofatumumabin aloittamisen jälkeen.

Jatkuva ryhmä näytti 95 prosenttia vähemmän kumulatiivisia Gd+ T1-muutoksia verrattuna vaihtoryhmään. Uusien/laajentuvien T2-muutosten määrä väheni 87,9 prosenttia jatkuvassa ryhmässä ja 86,6 prosenttia vaihtoryhmässä.

Veren biomarkkeritulokset

Seerumin neurofilamenttikevytketjupitoisuudet (sNfL) pysyivät merkitsevästi alhaisempina jatkuvassa ofatumumab-ryhmässä verrattuna teriflunomidiin (8,03 pg/mL vs. 10,25 pg/mL 12 kuukauden kohdalla). Taso pysyi alhaisena koko laajennusvaiheen ajan. Vaihtoryhmässä sNfL-pitoisuudet laskivat, mutta olivat hieman korkeampia kuin jatkuvassa ryhmässä vaihdon jälkeisenä kuuden kuukauden jaksona.

Ei todisteita sairauden aktiivisuudesta (NEDA-3)

NEDA-3-tilan saavuttaneiden potilaiden osuus oli merkitsevästi suurempi aiemmin ofatumumabin aloittaneilla. Alkuvaiheessa 36,7 prosenttia jatkuvan hoidon potilaista säilytti NEDA-3-tilan verrattuna 16,1 prosenttiin teriflunomidiryhmässä. Laajennusvaiheessa nämä luvut nousivat vastaavasti 78,8 prosenttiin ja 51,0 prosenttiin.

Todennäköisyys säilyttää NEDA-3-tila neljän vuoden ajan oli yli kolminkertainen aiemmin hoidon aloittaneilla. Potilaat, jotka saavuttivat NEDA-3-tilan ensimmäisenä hoitovuotena, säilyttivät tilan todennäköisemmin pitkällä aikavälillä.

Turvallisuustulokset: Haittavaikutusten kartoitus

Ofatumumabin turvallisuusprofiili pysyi vakiona, eikä uusia huolenaiheita noussut neljän vuoden seurannan aikana. 86,23 prosentilla potilaista ilmeni vähintään yksi haittatapahtuma (esiintyvyys 135,11 per 100 potilasvuotta).

Yleisimpiä haittatapahtumia olivat infektiot ja ihottumat (58,35 % potilaista). Vakavat infektiot olivat harvinaisia (1,53 prosentin osuus 100 potilasvuotta kohti). Yleisimpiä vakavia infektioita olivat COVID-19-tartunnat (0,05 % potilaista) ja umpilisäkkeen tulehdukset (0,7 % potilaista). Useimmat vakavat infektiot parantuivat ilman hoidon keskeyttämistä (3,7 % potilaista).

Immunoglobuliinien seurannassa keskimääräiset IgG-tasot pysyivät normaalialueella. IgM-tasot laskivat, mutta pysyivät vielä normaaleina. Hyvin harvat potilaat vaativat hoidon keskeyttämistä (0,1 % alhaisesta IgG:stä, 9,5 % alhaisesta IgM:stä) tai lopettamista (0,1 % alhaisesta IgG:stä, 3,0 % alhaisesta IgM:stä) immunoglobuliinipuutosten vuoksi.

Tulosten merkitys MS-potilaille

Neljän vuoden analyysi vahvistaa ofatumumabin pitkäaikaisen käytön perusteltavuuden relapsoivassa multippeliskleroosissa. Ofatumumab ylläpitää tehoaan pitkällä aikavälillä, ja potilaat saavuttavat:

• Erittäin alhaiset relapsimäärät (noin yksi relapsi 20 vuoden välein)
• Vähäistä vammautumisen etenemistä (15,8–19,1 % riski neljän vuoden aikana)
• Lähes täydellisen uusien aivomuutosten eston magneettikuvauksissa
• Korkeat sairausaktiivisuudettomuuden osuudet (78,8 % NEDA-3-tila)

Tutkimus korostaa hoidon ajoituksen tärkeyttä: potilaat, jotka aloittivat ofatumumabin aiemmin, saavuttivat parempia tuloksia. Nämä havainnot tukevat näyttöä siitä, että tehokkaiden MS-hoitojen varhainen aloitus parantaa pitkäaikaistuloksia.

Turvallisuusprofiili pysyi hallittavana, mikä on rohkaisevaa pitkäaikaishoitoa harkitseville. Kotona suoritettavien kuukausittaisten ruiskutusten kätevyys yhdistettynä vahvaan teho- ja turvallisuusaineistoon tekee ofatumumabista arvokkaan vaihtoehdon relapsoivaa MS:ää sairastaville.

Tutkimuksen rajoitukset

Tutkimuksessa on useita rajoituksia. Avoimen leiman luonteesta johtuen sekä potilaat että tutkijat tiesivät käytettävästä hoidosta, mikä saattoi vaikuttaa joihinkin subjektiivisiin mittauksiin. Vertailuryhmänä olivat myöhemmin ofatumumabia aloittaneet, eikä tutkimus sisältänyt vertailuryhmää, joka olisi saanut toista hoitoa tai lumelääkettä koko neljän vuoden ajan.

Potilasaineisto koostui kliinisiin tutkimuksiin osallistuneista, tietyt kriteerit täyttävistä potilaista, eikä se välttämättä edusta kaikkia MS-potilaita. Neljän vuoden seuranta-aika on huomattava, mutta se ei välttämättä riitä kaappaamaan kaikkia vuosikymmenten hoidon aikana ilmaantuvia vaikutuksia.

Näistä rajoituksista huolimatta tutkimus tarjoaa vankkoja todisteita ofatumumabin hyödyistä relapsoivaa MS:ää sairastaville, erityisesti varhaisessa vaiheessa aloitettuna.

Potilaille annettavat suositukset

MS-potilaiden tulisi harkita seuraavia asioita:

1. Keskustele tehokkaista hoidoista ajoissa – Tutkimus tukee varhaista tehokkaiden hoitojen, kuten ofatumumabin, aloittamista
2. Hoidon jatkamisesta on hyötyä – Jatkuva ofatumumab-hoito ylläpitää sairauden hallintaa pitkällä aikavälillä
3. Infektioiden ehkäisy on tärkeää – Potilaiden tulee olla tarkkoja infektioiden torjunnassa ja ilmoittaa oireista välittömästi
4. Säännöllinen seuranta on välttämätöntä – MRI-kuvaukset ja kliininen arviointi auttavat hoidon tehon seurannassa
5. Hoidon vaihtamista kannattaa harkita – Tutkimus osoittaa, että siirtyminen ofatumumabiin voi parantaa sairauden hallintaa

Potilaiden tulisi keskustella yksityiskohtaisesti neurologinsa kanssa ofatumumabin sopivuudesta heidän tilanteeseensa, ottaen huomioon pitkäaikaisvaikutukset ja turvallisuus.

Lähdetiedot

Alkuperäisen artikkelin otsikko: Efficacy and safety of four-year ofatumumab treatment in relapsing multiple sclerosis: The ALITHIOS open-label extension

Kirjoittajat: Stephen L Hauser, Ronald Zielman, Ayan Das Gupta, Jing Xi, Dee Stoneman, Goeril Karlsson, Derrick Robertson, Jeffrey A Cohen, Ludwig Kappos

Julkaisu: Multiple Sclerosis Journal 2023, Vol. 29(11-12) 1452–1464

DOI: https://doi.org/10.1177/13524585231195346

Tämä potilasyhteisölle soveltuva artikkeli perustuu Multiple Sclerosis Journal -lehdessä julkaistuun vertaisarvioituun tutkimukseen.