Natalizumab-hoito toistuvalla multippeliskleroosilla: Kattava potilasopas

Sisällysluettelo

• Johdanto: Tutkimuksen ymmärtäminen
• Tutkimusmenetelmät: Miten tutkimus suoritettiin
• Keskeiset tulokset: Yksityiskohtaiset tulokset
• Turvallisuustiedot: Sivuvaikutukset ja riskit
• Päätelmät ja kliiniset implikaatiot
• Tutkimuksen rajoitukset
• Lähdetiedot

Johdanto: Tutkimuksen ymmärtäminen

Toistuva multippeliskleroosi (MS) ilmenee aivoissa ja selkäydimessä toistuvina tulehduksellisina vaurioina, jotka vaurioittavat myeliinituppia (demyelinisaatio) ja johtavat hermosäikeiden häviöön. Tämä mullistava tutkimus selvitti uutta MS-hoidon lähestymistapaa, joka kohdistuu immuunisolujen siirtymiseen hermostoon.

Tutkimus keskittyi natalizumab-nimiseen lääkeaineeseen (kauppanimi Tysabri), joka kuuluu uuteen lääkeryhmään nimeltä selektiiviset adhesiomolekyylien estäjät. Lääkeaine estää α4-integriniä, proteiinia lymfosyyttien (immuunisolut) pinnalla, mikä estää näitä soluja pääsemästä veri-aivoesteen yli ja aiheuttamasta tulehdusta keskushermostossa.

Ennen tätä tutkimusta saatavilla olleiden MS-hoitojen, kuten interferoni beetan ja glatrameeriasetaatin, teho oli vain kohtalainen, vähentäen tyypillisesti vuotuisia relapsimääriä noin kolmanneksella. Tämä kaksivuotinen vaihe 3 -tutkimus pyrki vahvistamaan natalizumab-hoidon tehon ja turvallisuuden pitkäaikaisessa hoidossa toistuvan multippeliskleroosin potilailla.

Tutkimusmenetelmät: Miten tutkimus suoritettiin

Tutkimukseen osallistui 942 potilasta 99:stä kliinisestä keskuksesta Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Osallistujat olivat 18–50-vuotiaita, heille oli diagnosoitu toistuva multippeliskleroosi, laajennettu vammaisuusasteikko (EDSS) -pisteet olivat 0–5,0, ja heillä oli ollut vähintään yksi lääketieteellisesti dokumentoitu relapsi edellisen 12 kuukauden aikana. Tutkimus alkoi 6. marraskuuta 2001.

Potilaat arvottiin satunnaisesti 2:1-suhteella saatamaan joko natalizumabia (627 potilasta) tai lumelääkettä (315 potilasta). Natalizumab-ryhmä sai 300 mg:n infuusion neljän viikon välein jopa 116 viikon ajan. Tutkimuksessa käytettiin kehittynyttä menetelmää, jossa arvioivat neurologit olivat erillään hoitavista neurologeista vammaisuusarviointien objektiivisuuden säilyttämiseksi.

Ensisijaisina tavoitteina mitattiin:

• Kliinisten relapsien määrä vuoden kuluttua
• Vammaisuuden pysyvän etenemisen määrä (mitattuna EDSS:llä) kahden vuoden kuluttua

Toissijaisina mittauksina oli magneettikuvaukset (MRI) uusien tai laajentuvien aivovaurioiden havaitsemiseksi sekä yhden että kahden vuoden kohdalla. Tutkimus suunniteltiin havaitsevan merkitseviä eroja 90 %:n tilastollisella voimalla, ottaen huomioon arvioidut 15–20 %:n keskeyttämisprosentit kahden vuoden ajanjakson aikana.

Keskeiset tulokset: Yksityiskohtaiset tulokset

Tulokset osoittivat merkittäviä hyötyjä natalizumabia saaneille potilaille verrattuna lumelääkeryhmään. Kahden vuoden hoidon jälkeen natalizumab vähensi pysyvän vammaisuuden etenemisen riskiä 42 %:lla (vaarakerroin 0,58; 95 % luottamusväli 0,43–0,77; P<0,001). Vammaisuuden etenemisen kumulatiivinen todennäköisyys oli 17 % natalizumab-ryhmässä verrattuna 29 %:iin lumelääkeryhmässä.

Vuoden kuluttua natalizumab vähensi kliinistä relapsimäärää 68 %:lla (P<0,001). Vuotuinen relapsimäärä oli 0,26 natalizumab-ryhmässä verrattuna 0,81:een lumelääkeryhmässä. Tämä hyöty säilyi kahden vuoden kuluttua, natalizumabin vähentäessä relapsiriskiä 59 %:lla koko tutkimusjakson ajan.

Magneettikuvatulokset olivat erityisen vaikuttavia. Natalizumab vähensi uusien tai laajentuvien hyperintensisten vaurioiden kertymistä 83 %:lla T2-painotetussa magneettikuvassa kahden vuoden aikana. Vaurioiden keskimääräinen määrä oli 1,9 natalizumabilla verrattuna 11,0:een lumelääkkeellä (P<0,001). Vielä merkittävämpää oli, että gadoliniumilla tehostetussa magneettikuvassa havaittiin 92 % vähemmän vaurioita natalizumab-ryhmässä sekä yhden että kahden vuoden kohdalla (P<0,001).

Muita merkittäviä löydöksiä olivat:

• 57 % natalizumab-potilaista ei kohdannut uusia tai laajentuvia vaurioita kahden vuoden aikana verrattuna 15 %:iin lumelääkepotilaista
• 77 % natalizumab-potilaista oli relapsivapaita vuoden kuluttua verrattuna 56 %:iin lumelääkepotilaista
• 67 % natalizumab-potilaista oli relapsivapaita kahden vuoden kuluttua verrattuna 41 %:iin lumelääkepotilaista
• 97 % natalizumab-potilaista ei kohdannut gadoliniumilla tehostettuja vaurioita kahden vuoden kuluttua verrattuna 72 %:iin lumelääkepotilaista

Turvallisuustiedot: Sivuvaikutukset ja riskit

Kahden vuoden tutkimusjakson aikana 95 % natalizumab-potilaista ja 96 % lumelääkepotilaista raportoi vähintään yhden haittavaikutuksen. Sivuvaikutukset, jotka olivat merkitsevästi yleisempiä natalizumab-ryhmässä, sisälsivät väsymystä (27 % vs. 21 % lumelääkkeellä, P=0,048) ja allergisia reaktioita (9 % vs. 4 %, P=0,012).

Minkä tahansa tyyppisiä yliherkkyysreaktioita esiintyi 25:llä natalizumabia saaneella potilaalla (4 %), ja vakavia yliherkkyysreaktioita esiintyi 8 potilaalla (1 %). Haittavaikutusten vakavuus oli samankaltainen ryhmien välillä, useimmat tapahtumat luokiteltiin kohtalaisiksi.

Vakavat haittavaikutukset olivat harvinaisempia natalizumab-ryhmässä (19 %) verrattuna lumelääkeryhmään (24 %, P=0,06), pääasiassa vähempien MS-relapsien vaatiessa hoitoa. Yleisin vakava haittavaikutus oli MS-relapsi itse (6 % natalizumabilla vs. 13 % lumelääkkeellä, P<0,001).

Tutkimuksen aikana tapahtui kaksi kuolemantapausta, molemmat natalizumab-ryhmässä. Yksi potilas kuoli pahanlaatuiseen melanoomaan ja toinen alkoholimyrkytykseen. Tutkijat totesivat, että kumpikaan kuolema ei liittynyt tutkittavaan lääkeaineeseen.

Tärkeä löydös oli, että potilaat, jotka keskeyttivät natalizumabin, eivät kohdanneet taudin paluuta, vaikka MS-oireet palasivat hoidon alkuperäiselle tasolle.

Päätelmät ja kliiniset implikaatiot

Tämä tutkimus osoitti, että natalizumab vähentää merkittävästi sekä vammaisuuden etenemistä että kliinistä relapsimääriä toistuvan multippeliskleroosin potilailla. 42 %:n vähenemä vammaisuuden etenemisessä ja 68 %:n vähenemä relapsimäärässä vuoden kuluttua edustavat joitakin MS-kliinisten tutkimusten vaikuttavimmista hoidon vaikutuksista.

Dramaattinen vaurioaktiivisuuden väheneminen magneettikuvissa (83–92 %:n vähenemä) tarjoaa objektiivista näyttöä siitä, että natalizumab vaimentaa tehokkaasti multippeliskleroosin tulehdusprosessia. Tämä vahvistaa, että immuunisolujen siirtymisen estäminen veri-aivoesteen yli on pätevä terapiamenettely MS:lle.

Potilaille nämä tulokset viittaavat siihen, että natalizumab voi tarjota paremman taudin hallinnan verrattuna aiemmin saatavilla olleisiin hoitoihin. Lääkeaine osoitti merkittäviä hyötyjä sekä kliinisissä mittareissa (relapsit ja vammaisuus) että radiologisissa mittareissa (magneettikuvavauriot), mikä viittaa kattaviin tautimuuntaviin vaikutuksiin.

Tutkimuksen rajoitukset

Vaikka tämä tutkimus osoitti vaikuttavia tuloksia, useita rajoituksia tulisi ottaa huomioon. Kahden vuoden tutkimusaika ei välttämättä havaitse pitkäaikaisia hyötyjä tai riskejä, jotka voivat ilmetä pidemmän hoidon aikana. Tutkimus sulki pois potilaat, joilla oli progressiivisia MS-muotoja (primääriprogressiivinen, sekundaariprogressiivinen tai progressiivinen toistuva), joten tulokset koskevat vain potilaita, joilla on toistuva tautimuoto.

Potilaat, joilla oli edistyneempi vammaisuus (EDSS >5,0), suljettiin pois, mikä rajoittaa ymmärrystämme siitä, miten natalizumab toimii MS:n myöhemmissä vaiheissa. Tutkimus sulki pois myös potilaat, jotka olivat äskettäin käyttäneet muita MS-lääkkeitä, mikä tarkoittaa, että emme tiedä, miten natalizumab vertautuu suoraan muihin hoitoihin tai miten se toimii yhdistelmissä niiden kanssa.

2:1-satunnaistussuhde tarkoitti, että useammat potilaat saivat aktiivista lääkettä kuin lumelääkettä, mikä saattoi mahdollisesti vaikuttaa tuloksiin, vaikka tilastolliset menetelmät ottivatkin tämän suunnittelun huomioon. Lopuksi, yli kahden vuoden pitkäaikainen turvallisuusprofiili vaatii lisätutkimusta.

Lähdetiedot

Alkuperäisen artikkelin otsikko: Satunnaistettu, lumelääkekontrolloitu tutkimus natalizumabista toistuvaan multippeliskleroosiin

Tekijät: Chris H. Polman, Paul W. O'Connor, Eva Havrdova, Michael Hutchinson, Ludwig Kappos, David H. Miller, J. Theodore Phillips, Fred D. Lublin, Gavin Giovannoni, Andrzej Wajgt, Martin Toal, Frances Lynn, Michael A. Panzara, Alfred W. Sandrock ja AFFIRM-tutkijat

Julkaisu: New England Journal of Medicine, 2. maaliskuuta 2006, Volume 354, Number 9, Sivut 899-910

ClinicalTrials.gov-tunniste: NCT00027300

Tämä potilasystävällinen artikkeli perustuu vertaisarvioituun tutkimukseen, joka julkaistiin alun perin New England Journal of Medicinessä. Se säilyttää kaikki merkittävät löydökset, datapisteet ja päätelmät alkuperäisestä tieteellisestä julkaisusta samalla tehdessään tiedon saavutettavaksi potilaille ja hoitajille.