Retkireisusta hengenvaaraan: Hantaviruksen vaarallinen kehityskuva

Sisällysluettelo

• Johdanto: Tapauksen merkitys
• Potilaan tarina: Oireet ja ensiavussa
• Tutkimuslöydökset ja alustavat tulokset
• Kuvantamistutkimukset: Röntgen- ja CT-kuvaukset
• Nopea heikentyminen: Tehohoito ja kriittinen tila
• Mahdolliset diagnoosit
• Lopullinen diagnoosi: Hantavirus vahvistui
• Hantavirustaudin taustaa: Tartunta ja tyypit
• Mitä potilaiden tulee tietää
• Lähteet

Johdanto: Tapauksen merkitys

Tämä tapaus osoittaa, miten tavallisen oloinen retkireisu voi johtaa hengenvaaraan. Hantavirusperäinen kardiopulmonaalinen oireyhtymä on harvinainen mutta vakava tauti, jonka tunnistaminen on tärkeää erityisesti maaseudulla liikkuville tai jyrsijöille altistuville. Tapaus havainnollistaa nopeaa kehitystä lievistä flunssamaisista oireista vakavaan hengitysvajauteen sekä korostaa huolellisen diagnostiikan merkitystä.

Potilaan tarina: Oireet ja ensiavussa

52-vuotias aiemmin terve mies saapui ensiapuun Buenos Airesissa syksyllä. Hänellä oli ollut viikon kestänyt kuume. Seitsemän päivää aiemmin alkanut kuume oli ainoa oire. Lämpötila oli 38,0°C, eikä COVID-19-testi osoittanut tartuntaa. Potilas lähetettiin kotiin.

Seuraavan viikon aikana kuume jatkui, ja siihen liittyi pahoinvointia, vatsakipua sekä vesiripuli. Nestehukan vuoksi potilas palasi ensiapuun. Hänen happisaturaationsa oli nyt 89 % (normaali 95–100 %) ja parani vain 93 %:iin hapen avulla. Potilas vaikutti hämmentyneeltä, mutta hermostollisia oireita ei havaittu.

Tutkimuslöydökset ja alustavat tulokset

Potilaalla oli aiemmin poistettu sappirako. Hän oli rokotettu COVID-19:ta vastaan, muttei influenssaa. Hän asui perheensä kanssa kaupungissa, työskenteli toimistossa eikä ollut altistunut erityisille tekijöille. Kuukautta aiemmin hänelle oli tehty hammasjuurihoito. Merkittävintä oli kuitenkin äskettäinen retki Chascomúsin maaseudulla, jossa hän oli telttaillut. Hän ei muistanut hyönteisenpuremia tai jyrsijäkontakteja.

Tehohoitoon tullessa happisaturaatio pysyi alhaisena (88 %), ja tila vaati korkeavirtaushappea. Fyysisessä tutkimuksessa havaittiin kuivat limakalvot, huono hammaskunto sekä rahisevia ääniä keuhkojen tyviosissa. Vatsa oli pehmeä ja lievästi kipeä yläosassa.

Laboratoriokokeissa havaittiin:

• Kohonnut hematokritti (56,9 %; normaali 41–53 %)
• Kohonnut valkosolujen määrä (16 500/μL; normaali 4 500–11 000)
• Alhainen verihiutaleiden määrä (54 000/μL; normaali 150 000–400 000)
• Kohonnut ureapitoisuus (49 mg/dL; normaali 8–25 mg/dL)
• Normaali kreatiniini (1,23 mg/dL; normaali 0,60–1,50 mg/dL)

Verenkaasut osoittivat vaarallisen alhaisen hapen (42 mm Hg; normaali 80–100 mm Hg), kohonneen hiilidioksidin (70 mm Hg; normaali 35–45 mm Hg) sekä haponpuutteen (pH 7,14; normaali 7,35–7,45).

Kuvantamistutkimukset: Röntgen- ja CT-kuvaukset

Rintakehän röntgenissä näkyi molemmissa keuhkoissa lasimaisehkkoja ja verkkomaisia tihentymiä, erityisesti alalohkoissa. Nämä viittasivat nesteen kertymiseen tai infektioon.

CT-kuvaus paljasti yksityiskohtaisemmin:

• Lohkorajojen paksuuntumia
• Keuhkoputkien ja verisuonten ympärillä paksuuntumia
• Laikullisia lasimaisehkkoja ja tihentymiä
• Mosaiikkimaisen tiheyttä ja suurentuneita verisuonia
• Kyhmymäistä tihentymää oikean ylälohkon alueella ("halo-merkki")

Löydökset viittasivat keuhkoödeemaan ja mahdolliseen päällekkäiseen infektioon.

Nopea heikentyminen: Tehohoito ja kriittinen tila

Potilaan tila heikkeni nopeasti. Hänelle aloitettiin neljän lääkkeen hoito (seftriaksoni, vankomysiini, klaritromysiini, oseltamiviiri) mahdollisten infektioiden peittämiseksi. Huolimatta korkeavirtaushoidosta happitaso pysyi vaarallisessa alhaisuudessa, ja potilas jouduttiin hengityskoneeseen ensimmäisenä sairaalapäivänä.

Hänelle kehittyi vakava verenkiertoshokki, joka vaati useita verenpainelääkkeitä, sekä munuaisten vajaatoiminta, joka vaati dialyysiä. Tila täytti vakavan ARDS-oireyhtymän kriteerit:

• Kaksipuoliset keuhkovauriot kuvissa
• Äkillinen puhkeaminen
• Vakava hapenpuute (happiosapaine 42 mm Hg)
• Sydämen vajaatoiminnan poissulkeminen

Keuhkovaltimokatetri mittauksissa havaittiin:

• Oikean eteisen paine: 7 mm Hg
• Keuhkovaltimopaineet: 30/20 mm Hg, keskiarvo 23 mm Hg
• Keuhkovaltimokiilan paine: 11 mm Hg
• Sydäminläpivirtaus: 4,7 l/min
• Sydämindeksi: 2,6 L/min/m²
• Systeminen verisuonivastus: 1405 dyn·s·cm⁻⁵

Aggressiivinen nestekorvaus paransi verenkiertoa. ECMO-hoidon tarpeesta harkittiin, mutta perinteinen hengitystuki riitti.

Mahdolliset diagnoosit

Erilaisia vaihtoehtoja harkittiin:

Yhteisössä hankittu keuhkokuume: Epätodennäköinen negatiivisten testien ja kuvantamislöydösten perusteella.

Myeloproliferatiivinen häiriö: Epätodennäköinen verihiutaleiden puutteen ja elinten muutosten puuttumisen vuoksi.

Keuhko-munuaissyndrooma: Epätodennäköinen, koska autoimmuunimerkkejä ei havaittu.

Hantaviruskardiopulmonaalinen oireyhtymä: Todennäköisin vaihtoehto retkihistorian, nopean kehityksen ja laboratoriolöydösten perusteella.

Lopullinen diagnoosi: Hantavirus vahvistui

Hantavirustartunta vahvistui erikoistesteillä:

• Positiiviset hantavirus-spesifiset IgM-vasta-aineet
• Positiivinen virus-RNA-testi
• Myöhempi IgG-vasta-ainevaste

Hantaviruksen vasta-aineet noudattavat tyypillistä aikajanaa:

• IgM nousee 1–3 vrk oireiden jälkeen, huippu 10. päivänä
• IgG nousee 3–5 vrk oireiden jälkeen ja pysyy koholla
• Virus-RNA voidaan todeta noin 10 vrk oireiden alusta

Argentiinassa käytettävä ELISA-testi on erittäin luotettava tautivaiheessa.

Hantavirustaudin taustaa: Tartunta ja tyypit

Hantavirukset ovat RNA-viruksia, joita esiintyy maailmanlaajuisesti. Amerikoissa on yli 20 genotyyppiä. Virukset esiintyvät kroonisesti jyrsijöissä, jotka levittävät niitä virtsan, syljen ja ulosteen kautta.

Ihmisen tartunta tapahtuu yleisimmin:

• Hengitysteitä jyrsijöiden eritteistä
• Suoran kosketuksen kautta
• Harvinaisesti puremien kautta

Argentiinassa kahdeksaa genotyyppiä aiheuttaa kardiopulmonaalista oireyhtymää, mukaan lukien:

• Andes-virus (mahdollinen ihmisestä ihmiseen -tartunta)
• Lechiguanas-virus
• Laguna Negra -virus
• Orán-virus

Andes-viruksen kuolleisuus voi olla jopa 40 %. Argentiinalla on korkein esiintyvyys Amerikoissa.

Sairaus etenee neljässä vaiheessa:

1. Itämisaika: 2–4 viikkoa
2. Prodromaalivaihe: 3–5 päivää flunssamaisia oireita
3. Kardiopulmonaalinen vaihe: 2–4 päivää nopeaa heikentymistä
4. Toipumisvaihe: Viikkojen kestävä toipuminen

Sairaus johtuu virusinfektiosta ja häiriintyneestä immuunivasteesta, joka aiheuttaa kapillaarihuokoisuutta.

Mitä potilaiden tulee tietää

Matkahistoria on tärkeää: Kerro aina lääkärille viimeisimmistä matkoista.

Tunnista varhaiset oireet: Flunssamaiset oireet altistumisen jälkeen voivat olla varhainen merkki.

Hae apua ajoissa: Hengitysoireet ja kuume vaativat välitöntä hoitoa.

Ennaltaehkäise: Maaseudulla liikkuessasi:

• Vältä jyrsijäalueita
• Ilmasta rakennukset ennen sisäänmenoa
• Käytä suojavarusteita
• Puhdista mahdolliset jyrsijäalueet
• Tiivistä asumuksesi
• Säilytä ruoka turvallisesti

Hoidosta: Ei ole spesifistä lääkettä. Hoito on tukevaa:

• Nestehoidon hallintaa
• Happiterapiaa ja hengitystukea
• Verenpainelääkitystä
• Dialyysiä tarvittaessa
• Mahdollisten infektioiden hoitoa

Tehohoidon ansiosta selviytymismahdollisuudet ovat parantuneet, mutta tauti on edelleen vaarallinen.

Lähteet

Alkuperäinen artikkeli: Case 15-2025: A 52-Year-Old Man with Fever, Nausea, and Respiratory Failure

Tekijät: Martín Hunter, M.D., Ignacio Lopez Saubidet, M.D., Tomás Amerio, M.D., and Maria V. Leone, M.D.

Julkaisu: The New England Journal of Medicine (29.5.2025; 392:2049-2057)

DOI: 10.1056/NEJMcpc2412526

Tämä artikkeli perustuu NEJM:n vertaisarvioituun tutkimukseen. Se säilyttää alkuperäiset tiedot mutta on sovitettu potilasyhteisölle.