Aivokasvaindiagnoosien määrä kasvanut 25 prosenttia

Hyppää osioon

• Aivokasvaindiagnoosien määrän nousu
• Haasteet aivokasvainten hoidossa
• Ikätekijä kasvainten havaitsemisessa
• Kuvantamisen kehitys
• Havaitsemisvinouma
• Tutkimuksen suunnat
• Keskustelun täysi transkriptio

Aivokasvaindiagnoosien määrän nousu

Tilastot osoittavat, että aivokasvaimia diagnosoidaan nykyään noin 25 prosenttia enemmän kuin 25 vuotta sitten. Tohtori Sebastian Brandner kuitenkin huomauttaa, että aineistolähteet vaihtelevat. Neuropatologin mukaan kehityssuunta vaatii huolellista tulkintaa, erityisesti sen suhteen, onko luvut ikävakioitu. Brandnerin mukaan vaikka numerot viittaavat kasvaneeseen ilmaantuvuuteen, useat muut tekijät todellisen sairastavuuden lisäksi voivat vaikuttaa tilastolliseen nousuun.

Haasteet aivokasvainten hoidossa

Aivokasvaimet kuuluvat edelleen vaikeimpiin syöpiin. Tohtori Brandner korostaa, että niiden pitkäaikaista eloonjäämislukuja pidetään alhaisempina verrattuna muihin pahanlaatuisiin kasvaimiin. Vaikka monien syöpien hoidossa on tapahtunut merkittäviä parannuksia viime vuosikymmeninä, aivokasvainten hoidon tulokset ovat edistyneet hitaammin. Tarkka ilmaantuvuusaineisto onkin erityisen tärkeä tutkimusresurssien kohdentamisen ja hoitomenetelmien kehittämisen kannalta.

Ikätekijä kasvainten havaitsemisessa

Tohtori Brandner pitää ikääntyvää väestöä yhtenä mahdollisena syynä aivokasvaindiagnoosien lisääntymiseen. "30–40 vuotta sitten potilaat eivät usein eläneet ikään, jossa nykyään monet pysyvät tarpeeksi terveinä kehittyäkseen oireellisiksi kasvaimiksi", neuropatologi selittää. Iäkkäillä potilailla, joilla ilmenee kouristuskohtauksia tai neurologisia oireita, tehdään nykyään useammin kuvantamistutkimuksia, jotka voivat paljastaa aiemmin diagnosoimattomia kasvaimia.

Kuvantamisen kehitys

Magneettikuvaus (MRI) -tekniikan käyttöönotto ja laajalle levinneisyys 1990-luvun alussa mullisti aivokasvainten havaitsemisen. "Kynnys lähettää potilas tietokonekerroskuvaukseen (CT) tai MRI-tutkimukseen on laskenut merkittävästi", Brandner toteaa. Kouristuskohtaukset johtavat nykyään usein edistyneeseen kuvantamiseen. Diagnostinen herkkyys tarkoittaa, että kasvaimet, jotka aiemmin olisivat saattaneet jäädä havaitsematta, nyt tunnistetaan. Tämä voi paisuttaa ilmaantuvuuslukuja ilman todellista sairastavuuden nousua.

Havaitsemisvinouma

Tohtori Brandner varoittaa, että aivokasvainten ilmaantuvuuden näennäinen nousu saattaa heijastaa havaitsemisvinoumaa todellisen epidemiologisen muutoksen sijaan. "Ilman ikävakioituja tilastoja ja diagnostisen metodologian muutosten huomioon ottamista emme voi päätellä todellisen ilmaantuvuuden noususta", hän selittää. Brandner korostaa tarvetta tutkimuksille, jotka ottavat nämä muuttujat huomioon ennen lopullisten johtopäätösten tekemistä aivokasvainten muuttuvista ilmiöistä.

Tutkimuksen suunnat

Tohtori Brandner vaatii tiukkaa aivokasvainten epidemiologian analyysiä käyttäen standardoitua, metodologialtaan kontrolloitua aineistoa. Tulevan tutkimuksen tulisi selvittää, johtaako havaittu nousu diagnostisista edistysaskeleista vai todellisista biologisista tekijöistä. Kuten Brandner huomauttaa tohtori Anton Titoville: "Näiden ilmiöiden ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää tutkimusresurssien kohdentamisen ja aivokasvainpotilaiden hoitotulosten parantamisen kannalta."

Keskustelun täysi transkriptio

Tohtori Anton Titov, MD: Aivokasvainten ilmaantuvuus on nousussa. Viimeisen 20 vuoden aikana diagnosoidaan noin 25 prosenttia enemmän aivokasvaimia kuin 25 vuotta sitten. Tilastot vaihtelevat lähteestä riippuen.

Tohtori Anton Titov, MD: Mikä voisi olla syy aivokasvainten ilmaantuvuuden kasvuun?

Tohtori Sebastian Brandner, MD: On tärkeää korostaa tätä. Aivokasvaimet pysyvät melko haastavina syöpähoidossa. Suhteellisesti vähemmän potilaita selviytyy aivokasvaimista. Aivokasvaimilla on alhaisempi pitkäaikainen eloonjääminen verrattuna moniin muihin syöpiin. Muissa syövissä on nähty merkittävää edistystä eloonjäämisasteissa viime aikoina.

Tohtori Sebastian Brandner, MD: En ole nähnyt kyseisiä tilastoja. Ensinnäkin olisi tärkeää nähdä, onko aineisto ikävakioitu. 30–40 vuotta sitten potilaat eivät usein eläneet ikään, jossa monet nykyään pysyvät hyvässä kunnossa. He saattoivat tulla oireellisiksi kouristuskohtauksen myötä, mennä lääkärille ja saada kuvantamistutkimuksen.

Tohtori Sebastian Brandner, MD: Kynnys CT- tai MRI-tutkimuksiin on laskenut merkittävästi. MRI-tutkimuksen tekeminen kouristuskohtauksen jälkeen on nyt hyvin yleistä. Todennäköisyys aivokasvaimen löytämiselle on todennäköisesti korkeampi nyt.

Tohtori Sebastian Brandner, MD: En ole nähnyt tilastoja, enkä voi vahvistaa, olivatko ne ikävakioituja tai mitä ne tarkalleen osoittavat. Olisin yllättynyt, jos aivokasvainten ilmaantuvuus olisi todella noussut. Aineisto tulisi korjata havaitsemisrajoitusten suhteen.

Tohtori Sebastian Brandner, MD: Ensimmäinen ajatukseni olisi, että havaitsemismenetelmät muuttuivat 1970–1980-luvuilla. Todennäköisyys joutua CT- tai MRI-tutkimukseen on kasvanut. MRI-tutkimukset otettiin käyttöön vasta 1990-luvun alussa. Tämä voi vaikuttaa korkeampaan aivokasvainten havaitsemisasteeseen, mikä puolestaan lisää raportoitua ilmaantuvuutta.

Tohtori Sebastian Brandner, MD: Meillä on todennäköisesti paremmat diagnostiset menetelmät aivokasvaimille nyt. Se olisi arvaukseni.

Tohtori Anton Titov, MD: En ole nähnyt tässä mainittuja tilastoja.

Tohtori Sebastian Brandner, MD: Parempi olla kommentoimatta aivokasvainten ilmaantuvuuden kasvun syitä.

Aivokasvaimia diagnosoidaan noin 25 prosenttia enemmän nykyään verrattuna 25 vuotta sitten. Mikä voisi selittää tämän nousun aivokasvainten diagnooseissa?