Tämä kattava katsaus analysoi 64 tutkimusta, joihin osallistui yli 11 600 lasta, selvittääkseen, mitkä hoidot hidastavat tehokkaimmin myooppista etenemistä. Korkea-annoksiset atropiinisilmätippat osoittivat vahvimman vaikutuksen vähentäen taittovirheen etenemistä 0,90 dioptrialla ja aksiaalipituuden kasvua 0,33 mm vuodessa. Myös monikesoiskontaktilinssit, ortokeratologia ja erikoissilmälasit osoittivat hyötyjä, kun taas tavallisten silmälasien alikorjaus osoittautui tehottomaksi. Näyttöön laatu vaihteli erittäin matalasta kohtalaiseen, mikä korostaa tarvetta pitkäaikaistutkimuksille ja sivuvaikutusten paremmalle raportoinnille.

Tehokkaat hoidot lapsen myooppisen etenemisen hidastamiseksi: Kattava opas

Sisällysluettelo

• Myooppisuuden ymmärtäminen ja sen hallinnan merkitys
• Miten tämä kattava katsaus toteutettiin
• Vuoden tulokset: Mitkä hoidot toimivat parhaiten
• Kahden vuoden tulokset: Kestävä hyöty ja uudet kuviot
• Aksiaalipituustulokset: Silmän pituuden kasvun mittaaminen
• Turvallisuusnäkökohdat ja sivuvaikutukset
• Hoitojen yhdistely ja paluuviikut
• Tärkeät rajoitukset huomioitavaksi
• Mitä tämä merkitsee potilaille ja perheille
• Käytännön suositukset vanhemmille
• Tulevat tutkimustarpeet
• Lähdetiedot

Myooppisuuden ymmärtäminen ja sen hallinnan merkitys

Myooppisuus, yleisesti tunnettu lähinäönä, on näköhäiriö, jossa kaukaiset kohteet näkyvät sumeina, kun taas lähellä olevat kohteet pysyvät terävinä. Tämä johtuu silmämunan liian voimakkaasta kasvusta, mikä saa valon keskittymään verkkokalvon eteen sen sijaan, että se keskittyisi suoraan verkkokalvolle. Myooppisuudesta on tullut maailmanlaajuinen kansanterveysongelma, joka vaikuttaa yli puoleen Kiinan ja Kaakkois-Aasian maiden lapsista.

Sairaus kehittyy tyypillisesti lapsilla ennen 10-vuotiaana ja voi edetä nopeasti lapsuuden aikana. Sumean kaukonäön aiheuttaman haitan lisäksi myooppisuus aiheuttaa vakavia pitkäaikaisriskejä, sillä pitkänomainen silmämuna venyttää verkkokalvoa, mikä lisää elämänmyöhemmällä iällä uhkaavien näköhäiriöiden, kuten glaukooman, ikärappeuman ja verkkokalvon irtoamisen, todennäköisyyttä.

Vaikka tavanomaiset silmälasit ja kontaktilinssit korjaavat sumean näön, ne eivät hidasta myooppisuuden taustalla olevaa etenemistä. Tämä systemaattinen katsaus tarkasteli, voisiko erikoishoidot todella hidastaa myooppisuuden pahenemista ja vähentää vaarallista silmän pituuden kasvua lapsilla.

Miten tämä kattava katsaus toteutettiin

Tutkijat suorittivat laajan analyysin kaikista saatavilla olevista satunnaistetuista kontrolloiduista tutkimuksista (lääketieteellisen tutkimuksen kultastandardi), jotka julkaistiin helmikuuhun 2022 mennessä. He sisällyttivät 64 tutkimusta, joihin osallistui 11 617 lasta iältään 4–18 vuotta. Useimmat tutkimukset suoritettiin Kiinassa/Aasiassa (39 tutkimusta, 60,9 %) ja Pohjois-Amerikassa (13 tutkimusta, 20,3 %).

Katsaus vertaili erilaisia interventioita kontrolliryhmiin, jotka yleensä saivat tavallisia yksinäkölaskeja tai lumelääkitystä. Tutkimukset kestivät 1–3 vuotta, mikä mahdollisti sekä lyhyen että pitkäaikaisvaikutusten arvioinnin. Tiimi arvioi kahta kriittistä lopputulosta:

• Pallonmuotoisen ekvivalenttitaittovoiman muutos (spherical equivalent refraction, SER) – myooppisuuden asteen mittaaminen dioptreina
• Aksiaalipituuden muutos – silmämunan pituuden kasvun mittaaminen millimetreinä

Tutkijat käyttivät tiukkoja tilastollisia menetelmiä, mukaan lukien verkkometa-analyysi, vertaillakseen hoitoja suoraan ja epäsuorasti, ja arvioivat näytön laatua GRADE-järjestelmällä, joka vaihteli erittäin matalasta kohtalaiseen varmuuteen eri vertailuissa.

Vuoden tulokset: Mitkä hoidot toimivat parhaiten

Vuoden kohdalla tutkijat analysoivat tietoja 38 tutkimuksesta, joihin osallistui 6 525 osallistujaa. Kontrolliryhmät (lapset, jotka käyttivät tavallisia yksinäkölaskeja) osoittivat mediaaniedenemisen -0,65 dioptria, mikä tarkoitti, että heidän näkönsä heikkeni tyypillisesti tämän verran.

Tehokkaimmat hoidot taittovirheen etenemisen vähentämiseksi olivat:

• Korkea-annoksinen atropiini (HDA): 0,90 D vähennys (95 % CI 0,62–1,18)
• Kohtalainen atropiini (MDA): 0,65 D vähennys (95 % CI 0,27–1,03)
• Perifeerilisälasit (PPSL): 0,51 D vähennys (95 % CI 0,19–0,82)
• Matala-annoksinen atropiini (LDA): 0,38 D vähennys (95 % CI 0,10–0,66)
• Pirensepiini: 0,32 D vähennys (95 % CI 0,15–0,49)
• Monikesoiskontaktilinssit (MFSCL): 0,26 D vähennys (95 % CI 0,17–0,35)
• Monikesoislasit: 0,14 D vähennys (95 % CI 0,08–0,21)

Hoidot, jotka osoittivat vähän tai ei lainkaan hyötyä, sisälsivät jäykät kaasuläpäisevät kontaktilinssit (0,02 D, 95 % CI -0,05–0,10), 7-metyyliksantiinin (0,07 D, 95 % CI -0,09–0,24) ja alikorjattujen yksinäkölinssien (-0,15 D, 95 % CI -0,29–0,00). Mielenkiintoista kyllä, alikorjaus (lasten saama heikompi korjaus kuin tarvitaan) osoitti jopa taipumusta huonompiin tuloksiin verrattuna täyskorjaukseen.

Kahden vuoden tulokset: Kestävä hyöty ja uudet kuviot

Kahden vuoden kohdalla 26 tutkimusta 4 949 osallistujalla tarjosi pitkäaikaistietoja. Kontrolliryhmät osoittivat mediaaniedenemisen -1,02 dioptria, osoittaen, kuinka myooppisuus tyypillisesti pahenee ajan myötä ilman interventiota.

Hoidot, jotka säilyttivät tehonsa kahden vuoden aikana, olivat:

• Korkea-annoksinen atropiini (HDA): 1,26 D vähennys (95 % CI 1,17–1,36)
• Kohtalainen atropiini (MDA): 0,45 D vähennys (95 % CI 0,08–0,83)
• Pirensepiini: 0,41 D vähennys (95 % CI 0,13–0,69)
• Perifeerilisälasit (PPSL): 0,34 D vähennys (95 % CI -0,08–0,76) – vaikka tulokset olivat epäjohdonmukaisia
• Monikesoiskontaktilinssit (MFSCL): 0,30 D vähennys (95 % CI 0,19–0,41)
• Matala-annoksinen atropiini (LDA): 0,24 D vähennys (95 % CI 0,17–0,31)
• Monikesoislasit: 0,19 D vähennys (95 % CI 0,08–0,30)

Jäykät kaasuläpäisevät linssit osoittivat vaihtelevia tuloksia tutkimusten välillä, kun taas alikorjatut yksinäkölinssit jatkoivat hyödytöntä (0,02 D, 95 % CI -0,05–0,09). Korkea-annoksisen atropiinin kestävä vaikutus oli erityisen huomionarvoinen, sillä sen hyöty kasvoi 0,90 D:sta vuodessa 1,26 D:hen kahdessa vuodessa.

Aksiaalipituustulokset: Silmän pituuden kasvun mittaaminen

Aksiaalipituuden (silmän pituuden kasvun) mittaukset ovat ehkä tärkeämpiä kuin taittovirheen muutokset, koska tämä fyysinen muutos aiheuttaa korkean myooppisuuden vakavat näköä uhkaavat komplikaatiot.

Vuoden kohdalla (36 tutkimusta, 6 263 osallistujaa) kontrolliryhmät osoittivat mediaaniakksiaalipituuden kasvun 0,31 mm. Tehokkaimmat hoidot silmän pituuden kasvun vähentämiseksi olivat:

• Korkea-annoksinen atropiini (HDA): -0,33 mm vähennys (95 % CI -0,35 – -0,30)
• Kohtalainen atropiini (MDA): -0,28 mm vähennys (95 % CI -0,38 – -0,17)
• Ortokeratologia: -0,19 mm vähennys (95 % CI -0,23 – -0,15)
• Perifeerilisälasit (PPSL): -0,13 mm vähennys (95 % CI -0,24 – -0,03)
• Matala-annoksinen atropiini (LDA): -0,13 mm vähennys (95 % CI -0,21 – -0,05)
• Monikesoiskontaktilinssit (MFSCL): -0,11 mm vähennys (95 % CI -0,13 – -0,09)
• Pirensepiini: -0,10 mm vähennys (95 % CI -0,18 – -0,02)
• Monikesoislasit: -0,06 mm vähennys (95 % CI -0,09 – -0,04)

Kahden vuoden kohdalla (21 tutkimusta, 4 169 osallistujaa) kontrolliryhmät osoittivat 0,56 mm:n pituuden kasvun. Tehokkaat hoidot sisälsivät:

• Korkea-annoksinen atropiini (HDA): -0,47 mm vähennys (95 % CI -0,61 – -0,34)
• Kohtalainen atropiini (MDA): -0,33 mm vähennys (95 % CI -0,46 – -0,20)
• Ortokeratologia: -0,28 mm vähennys (95 % CI -0,38 – -0,19)
• Monikesoiskontaktilinssit (MFSCL): -0,15 mm vähennys (95 % CI -0,19 – -0,12)
• Matala-annoksinen atropiini (LDA): -0,16 mm vähennys (95 % CI -0,20 – -0,12)
• Monikesoislasit: -0,07 mm vähennys (95 % CI -0,12 – -0,03)

Perifeerilisälasit osoittivat mahdollista hyötyä (-0,20 mm, 95 % CI -0,45–0,05), mutta tulokset olivat epäjohdonmukaisia, kun taas alikorjatut yksinäkölinssit (-0,01 mm, 95 % CI -0,06–0,03) ja jäykät kaasuläpäisevät linssit (0,03 mm, 95 % CI -0,05–0,12) eivät osoittaneet merkittävää vaikutusta.

Turvallisuusnäkökohdat ja sivuvaikutukset

Katsaus havaitsi merkittäviä rajoituksia siinä, miten tutkimukset raportoivat haittatapahtumista ja hoidon noudattamisesta. Vain yksi tutkimus raportoi elämänlaatuvaikutuksista, mikä loi huomattavia aukkoja ymmärrykseen näiden hoitojen päivittäisestä kokemuksesta.

Saatavissa olevaan näyttöön ja kliiniseen kokemukseen perustuen:

• Korkea-annoksinen atropiini aiheuttaa yleisesti valoherkkyyttä (fotofobiaa) ja vaikeuksia lähinäössä (akkommodaatio), mikä voi vaikuttaa lukemiseen ja koulusuoritukseen
• Kontaktilinssit (sekä monikesoiset että ortokeratologia) kantavat infektioriskejä, erityisesti sarveiskalvohaavoja, mikä edellyttää tiukkoja hygieniakäytäntöjä
• Ortokeratologia sisältää yöaikaista linssien käyttöä, mikä kantaa lisäriskejä verrattuna päiväaikaiseen käyttöön
• Useimmat erikoisoptiset hoidot ovat kalliimpia kuin tavalliset silmälasit

Sivuvaikutusten epäjohdonmukainen raportointi tarkoittaa, että perheiden tulisi käydä yksityiskohtaisia keskusteluja silmähoitajiensa kanssa mahdollisista riskeistä ja seurantavaatimuksista valitussa hoitotavassa.

Hoitojen yhdistely ja paluuviikut

Katsaus havaitsi epäselvää näyttöä siitä, johtaako hoidon lopettaminen "paluuviikutuksiin" (kiihdytetty eteneminen). Jotkin tutkimukset viittasivat siihen, että atropiinin, erityisesti korkeampien annosten, lopettamisen jälkeen lapset saattavat kokea nopeampaa etenemistä, mutta näyttö ei ollut johdonmukaista tutkimusten välillä.

Harva tutkimus tarkasteli yhdistelmähoitoja (useiden lähestymistapojen samanaikainen käyttö), mikä edustaa tärkeää tutkimusaluetta tulevaisuudessa. Verkkometa-analyysiä rajoitti huono yhteys tutkimusten välillä, mikä tarkoitti, että useimmat arviot verrattuna kontrolliin olivat yhtä tai enemmän epätarkkoja kuin suorat vertailut.

Mikään tutkimus ei arvioinut ympäristöinterventioita, kuten lisääntynyttä aikaa ulkona tai vähentynyttä lähityötä, vaikka jotkin todisteet viittaavatkin, että nämä tekijät voivat vaikuttaa myooppisuuden kehittymiseen ja etenemiseen.

Tärkeät rajoitukset huomioitavaksi

Tässä kattavassa katsauksessa oli useita rajoituksia, jotka vaikuttavat tulosten tulkintaan:

• Todisteiden varmuusaste vaihteli eri vertailuissa hyvin matalasta kohtalaiseen
• Useimmat tutkimukset tehtiin aasialaisissa väestöissä, mikä rajoittaa yleistettävyyttä muihin etnisiin ryhmiin
• Haittatapahtumien ja hoitoon sitoutumisen epäjohdonmukainen raportointi
• Rajatut pitkän aikavälin tiedot yli 2–3 vuoden ajalta
• Heikosti yhteydessä olevat verkostot meta-analyysissä rajoittivat hoitojen välistä vertailua
• Taloudellisia arvioita kustannustehokkuuden arvioimiseksi ei ollut saatavilla
• Vain yksi tutkimus mittasi elämänlaatuun kohdistuvia vaikutuksia

Nämä rajoitteet tarkoittavat, että vaikka voimme tunnistaa lupaavat hoidot, meillä on vähemmän varmuutta siitä, miten ne suoriutuvat suorassa vertailussa toisiinsa ja niiden pitkäaikaisesta turvallisuudesta.

Mitä tämä merkitsee potilaille ja perheille

Tämä katsaus tarjoaa kattavimmat toistaiseksi saatavilla olevat todisteet siitä, että useat toimenpiteet voivat tehokkaasti hidastaa lasten lähinäköisyyden etenemistä. Tulokset viittaavat siihen, että:

• Lääkehoitojen, erityisesti atropiinisilmätippojen, teho on vahvin, ja korkeammat annokset ovat tehokkaampia mutta aiheuttavat enemmän sivuvaikutuksia
• Erikoistuneet optiset hoidot, kuten multifokaaliset piilolinssit, ortokeratologia ja tietyt silmälasimuotoilut, vähentävät etenemistä merkittävästi
• Alioptimoiminen (heikompien silmälasien määrääminen kuin mitä tarvitaan) on tehotonta ja mahdollisesti haitallista
• Hoidon valinnassa tulee tasapainottaa tehoa, sivuvaikutuksia, kustannuksia ja elämäntapatekijöitä
• Säännöllinen seuranta on välttämätöntä riippumatta hoitotavasta

Perheiden tulisi ymmärtää, että nämä hoidot hidastavat etenemistä, mutta yleensä eivät pysäytä sitä kokonaan, ja että lapset tarvitsevat näönkorjausta koko hoidon ajan.

Käytännön suositukset vanhemmille

Tämän näyttön perusteella lähinäköisten lasten vanhempien tulisi:

1. Aloittaa keskustelu silmähuollon ammattilaisen kanssa lähinäköisyyden hoidon vaihtoehdoista mahdollisimman varhain
2. Harkita hoidon aloittamista erityisesti, jos lapsi on nuori ja näkö heikkenee nopeasti
3. Arvioida vaihtoehtoja kokonaisvaltaisesti - ota huomioon teho, sivuvaikutukset, kustannukset ja käytännöllisyys lapsesi elämäntavalle
4. Asettaa turvallisuus etusijalle - erityisesti piilolinssivaihtoehtojen kohdalla, varmista että lapsesi pystyy noudattamaan hygieniavaatimuksia
5. Ylläpitää säännöllistä seurantaa - useimmat hoidot vaativat jatkuvaa seurantaa 4–6 kuukauden välein
6. Yhdistää lähestymistapoja - vaikka näyttö on rajallista, hoitojen yhdistäminen käyttäytymismuutoksiin (lisätty ulkonaolo-aika, näkötauot) voi tuoda lisähyötyä
7. Hallita odotuksia - nämä hoidot hidastavat mutta eivät pysäytä etenemistä; lapsesi tarvitsee edelleen päivitetyt silmälasit

Tulevat tutkimustarpeet

Tämä katsaus tunnisti kriittiset aukot tiedossamme, jotka edellyttävät tulevaa tutkimusta:

• Pitkän aikavälin tutkimukset (5+ vuotta) kestävien vaikutusten ja turvallisuuden ymmärtämiseksi
• Suorat vertailut aktiivisten hoitojen välillä eikä vain verrokkiryhmiä vastaan
• Yhdistelmähoitojen tutkimukset, jotka arvioivat synergistisiä vaikutuksia
• Parannettu haittatapahtumien ja elämänlaatuvaikutusten raportointi
• Taloudelliset arviot kustannustehokkuuden ymmärtämiseksi
• Tutkimukset monimuotoisissa etnisissä väestöissä
• Tutkimus ympäristötekijöihin kohdistuvista toimenpiteistä ja niiden mahdollisesta roolista
• Yhdenmukaiset lopputulosmittarit tutkimusten vertailtavuuden parantamiseksi

Kirjoittajat pitävät tätä "elävänä systemaattisena katsauksena", jota päivitetään uusien näyttöjen ilmestyessä, varmistaen että potilaat ja klinikot saavat käyttöönsä ajantasaista tietoa.

Lähdetiedot

Alkuperäinen artikkeli: Interventions for myopia control in children: a living systematic review and network meta-analysis

Kirjoittajat: Lawrenson JG, Shah R, Huntjens B, Downie LE, Virgili G, Dhakal R, Verkicharla PK, Li D, Mavi S, Kernohan A, Li T, Walline JJ

Julkaisu: Cochrane Database of Systematic Reviews 2023, Issue 2. Art. No.: CD014758

DOI: 10.1002/14651858.CD014758.pub2

Tämä potilasyhteisölle soveltuva artikkeli perustuu Cochrane Database of Systematic Reviews -julkaisun vertaisarvioituun tutkimukseen, joka edustaa korkeinta standardia näyttöön perustuvassa lääketieteessä.