Staminalleikkauksen pitkäaikaistulokset multippeliskleroosissa: Kattava potilasopas

Sisällysluettelo

• Johdanto: Miksi tämä tutkimus on tärkeä
• Tutkimusmenetelmät: Miten tutkimus suoritettiin
• Keskeiset löydökset: Yksityiskohtaiset tulokset kaikkine lukuineen
• Kliiniset implikaatiot: Mitä tämä merkitsee potilaille
• Tutkimuksen rajoitukset: Mitä tutkimus ei pystynyt osoittamaan
• Potilassuositukset: Toimintaan ohjaava neuvonta
• Lähdetiedot

Johdanto: Miksi tämä tutkimus on tärkeä

Multipliskleroosi (MS) on krooninen hermostosairaus, jossa immuunijärjestelmä hyökkää virheellisesti hermokuidun suojakalvoa vastaan. Vaikka monet hoidot vähentävät taudin aktiivisuutta lyhyellä aikavälillä, pitkäaikaisen remission saavuttaminen on useimmille potilaille haastavaa.

Nykyisistä hoidoista huolimatta yli puolet relapsivastaiseen MS-tautiin sairastuneista potilaista kärsii vammautumisen kertymisestä 10 vuoden kuluessa. Tämä on erityisen huolestuttavaa potilailla, joilla on aggressiivinen MS-taudin muoto, jolle ovat tyypillisiä vakavat relapsit tai nopea vammautumisen eteneminen hoidosta riippumatta.

Autologinen hematoeettinen kantasolusiirto (aHSCT) tarjoaa erilaisen lähestymistavan. Tämä intensiivinen hoito sisältää immuunijärjestelmän nollaamisen potilaan omilla kantasoluilla. Tavoitteena on poistaa itseään vastaan hyökkäävät immuunisolut ja saavuttaa pysyvä sietokyky.

Tämä italialainen tutkimus edustaa yhtä suurimmista ja pisimpään jatkuneista seurantatutkimuksista, jotka selvittävät, voiko aHSCT tarjota kestävän, lääkkeettömän taudinremission aggressiiviseen multippeliskleroosiin sairastuneille.

Tutkimusmenetelmät: Miten tutkimus suoritettiin

Tutkijat suorittivat havainnointiperustaisen, retrospektiivisen, monikeskustutkimuksen, johon osallistui 210 MS-potilasta, joille tehtiin kantasolusiirto Italiassa vuosien 1997 ja 2019 välillä. Kaikilla potilailla oli aggressiivinen MS-tauti, joka ei ollut riittävästi reagoinut perinteisiin hoitoihin.

Osallistuakseen tutkimukseen potilaiden tuli olla täydelliset tiedot, mukaan lukien ikä, MS-tyyppi, vammautumispisteet (EDSS) ennen hoitoa, tiedot siirtomenettelystä ja vähintään yksi seurantakäynti siirron jälkeen.

Hoitoprosessi sisälsi useita vaiheita:

1. Kantasolujen mobilisointi syklofosfamidi- ja filgrastimi-lääkityksillä
2. Kantasolujen kerääminen leukafereesimenettelyllä
3. Kerättyjen kantasolujen jäädyttäminen
4. Ehdollistava kemoterapia immuunijärjestelmän lamaamiseksi
5. Potilaan omien kantasolujen takaisinsiirto

Käytössä oli useita erilaisia ehdollistusmenetelmiä, joista yleisin oli BEAM+ATG (74,8 % potilaista). Tämä protokolla sisältää useita kemoterapialääkkeitä: karmustiini, sytosiini-arabinosisidi, etoposidi, melfalaani ja anti-thymosyyttiglobuliini.

Potilaita seurattiin keskimäärin 6,2 vuotta (vaihteluväli jopa 5 vuoden keskihajontaan), mikä tekee tästä yhden pisimmistä kantasolusiirron seurantatutkimuksista MS-taudissa.

Keskeiset löydökset: Yksityiskohtaiset tulokset kaikkine lukuineen

Tutkimukseen osallistui 210 potilasta seuraavin ominaisuuksin:

• 122 potilaalla (58 %) oli relapsivastaista MS-tautia (RRMS)
• 86 potilaalla (41 %) oli toissijaista progressiivista MS-tautia (SPMS)
• 2 potilaalla (1 %) oli ensisijaista progressiivista MS-tautia (PPMS)
• Mediaaniperusvammautumispisteet (EDSS) olivat 6 (vaihteluväli 1–9)
• 83,3 %:lla oli saatavilla yksityiskohtainen hoitohistoria

Vammautumistulokset:

Kaikille potilaille yhdistettynä vammautumisen pahenemista vapaa selviytyminen oli 79,5 % 5 vuoden kohdalla ja 65,5 % 10 vuoden kohdalla. Tämä tarkoittaa, että lähes 8/10 potilaasta vältti merkittävän vammautumisen etenemisen viiden vuoden kuluttua hoidosta.

Tulokset vaihtelivat merkittävästi MS-tyypin mukaan. Relapsivastaista MS-tautia sairastaneilla potilailla oli erinomaiset tulokset:

• 85,5 % vammautumisen pahenemista vapaa selviytyminen 5 vuoden kohdalla (95 % luottamusväli: 76,9 %–94,1 %)
• 71,3 % 10 vuoden kohdalla (95 % luottamusväli: 57,8 %–84,8 %)
• Nämä potilaat kokivat itse asiassa vammautumispisteiden parantumisen ajan myötä
• Keskimääräinen EDSS-muutos vuodessa oli –0,09 (95 % luottamusväli: –0,15 – –0,04), mikä edustaa tilastollisesti merkitsevää parantumista (p=0,001)

Progressiivista MS-tautimuotoa sairastaneet potilaat hyötyivät myös:

• 71,0 % vammautumisen pahenemista vapaa selviytyminen 5 vuoden kohdalla (95 % luottamusväli: 59,4 %–82,6 %)
• 57,2 % 10 vuoden kohdalla (95 % luottamusväli: 41,8 %–72,7 %)
• Vammautumispisteet vakautuivat ilman merkitsevää pahenemista ajan myötä (p=0,42)

Relapsi- ja MRI-aktiivisuus:

RRMS-potilailla relapsivapaa selviytyminen oli 78,1 % 5 vuoden kohdalla ja 63,5 % 10 vuoden kohdalla. BEAM+ATG-protokolla näytti erityisen vahvoja tuloksia: 86,4 % relapsivapaa selviytyminen 5 vuoden kohdalla ja 77,0 % 10 vuoden kohdalla.

Hoitoprotokollaeroavaisuudet:

BEAM+ATG-ehdollistusprotokolla osoitti ylivertaisia tuloksia taudin aktiivisuuden ehkäisyssä. Tätä protokollaa saaneilla potilailla oli 73 % alhaisempi riski NEDA-3-epäonnistumiseen (yhdistetty mittari taudin aktiivisuuden puuttumisesta) verrattuna muihin protokolliin [Hazard Ratio=0,27 (0,14–0,50), p<0,001].

Turvallisuustiedot:

Kolme potilasta (1,4 %) kuoli 100 päivän kuluessa siirrosta, ja nämä kuolemat luokiteltiin hoitoon liittyviksi. Tärkeää on, että yksikään potilas ei kuollut vuoden 2007 jälkeen tehtyjen siirtojen yhteydessä, mikä osoittaa turvallisuusprotokollien merkittävää parantumista ajan myötä.

Kliiniset implikaatiot: Mitä tämä merkitsee potilaille

Tämä tutkimus tarjoaa vahvoja todisteita siitä, että kantasolusiirto voi aiheuttaa pitkäaikaista taudinremissiota monille aggressiiviseen multippeliskleroosiin sairastuneille potilaille. Hoito on erityisen tehokas relapsivastaista tautia sairastaville, joilla se ei vain pysäytä taudin etenemistä vaan voi jopa kumota osan vammautumisesta.

Se, että vammautumispisteet parantuivat RRMS-potilailla 10 vuoden aikana, on merkittävää. Keskimääräinen 0,09 EDSS-pisteen lasku vuodessa saattaa vaikuttaa pieneltä, mutta edustaa potilaille merkityksellistä toiminnallista parantumista, kun se jatkuu vuosien ajan.

BEAM+ATG-protokollan ylivertainen suorituskyky viittaa siihen, että hoitotekniikalla on merkittävä vaikutus. Tätä hoitoa harkitsevan potilaan tulisi keskustella erityisistä protokollatiedoista lääkintätiimin kanssa.

Turvallisuusprofiili on parantunut merkittävästi ajan myötä, eikä yksikään potilas ole kuollut vuoden 2007 jälkeen hoidettujen joukossa. Tämä viittaa siihen, että kokeneilla keskuksilla ja moderneilla protokollilla toimenpide voidaan suorittaa hyväksyttävällä riskillä asianmukaisesti valituille potilaille.

Tutkimuksen rajoitukset: Mitä tutkimus ei pystynyt osoittamaan

Tutkimuksessa on useita tärkeitä rajoituksia, jotka potilaiden tulisi ymmärtää. Koska kyseessä on havainnointitutkimus eikä satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, se ei voi todistaa syy-yhteyttä yhtä varmasti. Potilaita ei satunnaistettu hoitoon verrattuna standarditerapiaan.

Tutkimukseen otettiin mukaan vain aggressiivista MS-tautia sairastaneita potilaista, joilla perinteiset hoidot olivat epäonnistuneet. Tulokset voivat olla erilaiset vähemmän aggressiivista tautimuotoa sairastavilla tai taudin varhaisemmassa vaiheessa olevilla potilailla.

Hoitoprotokollat vaihtelivat keskuksittain ja ajan myötä, mikä saattaa vaikuttaa tuloksiin. Turvallisuuden parantuminen viime vuosina viittaa siihen, että kokemuksella ja protokollien hienosäätämisellä on merkittävä vaikutus.

MRI-tiedot olivat saatavilla vain 79,5 %:lle potilaista, ja seurantakesto vaihteli osallistujien kesken. Pidempiaikaiset yli 10 vuoden tiedot ovat tärkeitä vastauksen keston täydelliseen ymmärtämiseen.

Potilassuositukset: Toimintaan ohjaava neuvonta

Tämän tutkimuksen perusteella aggressiivista multippeliskleroosia sairastavien potilaiden kannattaa harkita seuraavia:

1. Keskustele kelpoisuudesta: Jos sinulla on aggressiivinen MS-tauti, joka ei reagoi perinteisiin hoitoihin, kysy neurologiltasi, voisitko olla kandidaatti kantasolusiirrolle
2. Etsi kokeneita keskuksia: Viime vuosien turvallisuustulosten parantuminen ja kokeneilla keskuksilla saavutetut tulokset korostavat hoidon tärkeyttä laajaa protokollakokemusta omaavilla laitoksilla
3. Ymmärrä protokollaeroavaisuudet: Kysy erityisistä ehdollistusprotokollista, sillä BEAM+ATG-lähestymistapa näytti ylivertaisia tuloksia tässä tutkimuksessa
4. Harkitse ajoitusta: Aikaisempi hoito relapsivastaisen vaiheen aikana voi tuottaa parempia tuloksia, koska nämä potilaat näyttivät sekä vakaantumista että parantumista
5. Punnitse riskit ja hyödyt: Vaikka toimenpiteessä on riskejä, pitkäaikaisen lääkkeettömän remission mahdollisuus voi olla harkitsemisen arvoinen sopiville kandidaateille

Potilaiden tulisi olla realistisia odotuksissaan. Vaikka monet potilaat kokevat pitkäaikaista remissiota, eivät kaikki. Hoito on intensiivinen ja vaatii huolellista sekä lyhyen aikavälin riskien että pitkäaikaisten mahdollisten hyötyjen harkintaa.

Lähdetiedot

Alkuperäisen artikkelin otsikko: Long-Term Clinical Outcomes of Hematopoietic Stem Cell Transplantation in Multiple Sclerosis

Tekijät: Giacomo Boffa, Luca Massacesi, Matilde Inglese, Alice Mariottini, Marco Capobianco, Moiola Lucia, Maria Pia Amato, Salvatore Cottone, Francesca Gualandi, Marco De Gobbi, Raffaella Greco, Rosanna Scimè, Jessica Frau, Giovanni Bosco Zimatore, Antonio Bertolotto, Giancarlo Comi, Antonio Uccelli, Alessio Signori, Emanuele Angelucci, Chiara Innocenti, Fabio Ciceri, Anna Maria Repice, Maria Pia Sormani, Riccardo Saccardi, Gianluigi Mancardi Italian BMT-MS -tutkimusryhmän puolesta

Julkaisu: AperTO - Archivio Istituzionale Open Access dell'Università di Torino

Huomio: Tämä potilasystävällinen artikkeli perustuu vertaisarvioituun tutkimukseen, joka on alun perin julkaistu neurologisessa kirjallisuudessa. Tiedot on käännetty potilasedistystä varten, mutta alkuperäiset tiedot ja löydökset on säilytetty.