Natalizumab-hoito erittäin aktiiviselle MS-taudille

Can we help?

Tämä 27 tutkimuksen kattava systemaattinen katsaus osoittaa, että natalitsumabi (Tysabri) on merkittävästi muita hoitoja tehokkaampi erittäin aktiivisen relapsoiva-remittoivan MS-taudin (RRMS) potilailla, jotka saavat relapsia hoidosta huolimatta. Analyysin mukaan natalitsumabi vähensi relapsimääriä 21–45 % verrattuna muihin terapioihin, ja potilailla oli 2,15-kertainen todennäköisyys olla relapsivapaa 12 kuukauden kohdalla. Potilaat kokivat myös huomattavasti vähemmän vamman etenemistä sekä korkeampia vamman paranemisasteita, mikä vahvistaa natalitsumabin asemaa tehokkaana vaihtoehtona alitehokkaasti hoidetuille MS-potilaille.

Natalizumab-hoito erittäin aktiivisessa MS-taudissa: Kattava potilasopas

Sisällysluettelo

Tausta: Erityisen aktiivisen MS-taudin ymmärtäminen

Multippeliskleroosi (MS) on keskushermoston krooninen tulehduksellinen sairaus, joka vaurioittaa hermosäikeiden suojavaipan (myeliinin) tuhoamista. Tämä vaurio aiheuttaa monenlaisia neurologisia oireita, kuten pitkäaikaista väsymystä, näköhäiriöitä, kognitiivisia ongelmia, lihasnykimiä ja tasapaino-ongelmia.

Vaihteleva MS (RRMS) ilmenee jaksoina, jolloin oireet voimistuvat (relapsit) ja niitä seuraa osittainen tai täydellinen toipuminen. RRMS-potilaiden joukossa on ryhmä, jolla on erityisen aktiivinen tauti, ja he kokevat useita relapsseja ja merkittävää vammautumista.

Erityisen aktiivisen MS-taudin kaksi muotoa ovat nopeasti etenevä vaikea (RES) MS, jossa potilailla on vähintään kaksi vammauttavaa relapsia vuodessa ja magneettikuvauksessa uusia MS-plakkeja, sekä alihoidettu (SOT) MS, jossa potilailla on vähintään yksi relapsi edellisen vuoden aikana riittävästä tautimuuntavasta hoidosta huolimatta.

Vaikka natalizumabia (kauppanimi Tysabri) on hyväksytty sekä RES- että SOT-potilaille monissa maissa, jotkin terveydenhuoltojärjestelmät, kuten Ison-Britannian National Institute for Health and Care Excellence (NICE), suosittelevat sitä vain RES-potilaille. Tämä rajoittaa SOT-potilaiden pääsyä tähän hoitoon jatkuvasta taudin aktiivisuudesta huolimatta.

Tutkimuksen toteutus

Tutkijat suorittivat laajan kirjallisuuskatsauksen ja meta-analyysin arvioidakseen natalizumabin tehoa erityisesti alihoidetuilla erityisen aktiivisen RRMS -potilailla. He etsivät tietoa kuudesta suuresta lääketieteen tietokannasta tammikuuhun 2023 asti ja tunnistivat 4 509 erillistä tutkimusta.

Tiukan seulonnan jälkeen 27 tutkimusta, joista 30 julkaisua, täytti tiukat sisällytyskriteerit. Näihin tutkimuksiin kuuluivat:

  • 1 ei-satunnaistettu kontrolloitu tutkimus
  • 15 kohorttitutkimusta (havainnointitutkimuksia, joissa seurataan ryhmiä ajan kuluessa)
  • 11 tapaussarjatutkimusta (yksityiskohtaisia raportteja potilasryhmistä)

Tutkimusryhmä määritti tietyt kriteerit tutkimusten sisällyttämiselle. Tutkimusten piti koskea aikuisia (18 vuotta tai vanhempia), joilla on varmennettu RRMS ja joilla on ollut vähintään yksi relapsi edellisen vuoden aikana vähintään yhden tautimuuntavan hoidon aikana. Tutkimuksissa verrattiin natalizumabia muihin hoitoihin tai tutkimuksessa ei ollut vertailuryhmää.

Tutkijat keräsivät tietoa useista lopputulemista, kuten relapsien määrästä, vammautumisen etenemisestä, magneettikuvauksen tuloksista ja turvallisuusmittareista. He arvioivat tutkimusten laatua standardoiduilla työkaluilla ja suorittivat tilastollisia analyysejä vertaillen natalizumabia perushoitoon (interferoni-beeta, glatrameeria-asetaatti, dimetyylifumaraatti, teriflunomidi) ja tehokkaampiin hoitoihin (pääasiassa fingolimodiin).

Yksityiskohtaiset hoitotulokset ja lopputulemat

Analyysi osoitti natalizumabin merkittävät hyödyt useilla MS-taudin aktiivisuuden ja etenemisen mittareilla. Tässä ovat yksityiskohtaiset tulokset 27 sisällytetystä tutkimuksesta:

Relapsien vähentyminen: Natalizumab osoitti paremman tehon relapsien vähentämisessä sekä perushoitoon että muihin tehokkaampiin hoitoihin verrattuna. 12 kuukauden kohdalla natalizumabia käyttävät potilaat olivat 2,15 kertaa todennäköisemmin relapsivapaita verrattuna perushoitopotilaisiin (95 % luottamusväli: 1,11–4,17). Etu säilyi merkitsevänä 24 kuukauden (1,32 kertaa todennäköisemmin) ja 50 kuukauden (2,17 kertaa todennäköisemmin) kohdalla.

Vuotuinen relapsitiheys (Annualized Relapse Rate, ARR): Relapsitiheyden väheneminen oli merkittävä ja tilastollisesti merkitsevä kaikilla mitatuilla ajanjaksoilla:

  • 12 kuukautta: 0,45 vähemmän relapsia vuodessa (45 % väheneminen)
  • 24 kuukautta: 0,21 vähemmän relapsia vuodessa (21 % väheneminen)
  • 36 kuukautta: 0,23 vähemmän relapsia vuodessa (23 % väheneminen)
  • 48 kuukautta: 0,22 vähemmän relapsia vuodessa (22 % väheneminen)

Vammautumisen lopputulemat: Natalizumab osoitti merkittäviä etuja vammautumisen etenemisen estämisessä. 50 kuukauden seurannassa potilailla oli 26 % alhaisempi riski 3 kuukauden vahvistetun vammautumisen etenemiseen (riski-suhde: 0,74, 95 % CI: 0,55–0,97). Merkittävää on, että potilaat kokivat myös merkittävästi korkeampia vammautumisen parantumisasteita – 1,77 kertaa todennäköisemmin heillä näkyi 3 kuukauden vahvistettua vammautumisen parantumista 24 kuukauden kohdalla.

Magneettikuvauksen tulokset: Radiologinen näyttö tukee vahvasti natalizumabin tehoa. Potilaat olivat 1,70 kertaa todennäköisemmin vapaita radiologisesta taudin aktiivisuudesta 24 kuukauden kohdalla ja 2,09 kertaa todennäköisemmin vapaita sekä kliinisestä että radiologisesta taudin aktiivisuudesta yhdistettynä.

Vertailu fingolimodiin: Verrattaessa erityisesti fingolimodiin (toiseen tehokkaaseen hoitoon), natalizumab osoitti parempia tuloksia useimmissa mittareissa. Natalizumab-potilailla oli merkitsevästi alhaisempi vuotuinen relapsitiheys 12 kuukauden (0,23 vähemmän relapsia) ja 24 kuukauden (0,19 vähemmän relapsia) kohdalla. He olivat myös todennäköisemmin relapsivapaita 12 kuukauden kohdalla (1,35 kertaa korkeampi) ja heillä oli paremmat vammautumisen lopputulemat.

Turvallisuus ja hoidon keskeyttäminen

Katsaus tarkasteli hoidon keskeyttämisasteita ja turvallisuusprofiileja. Vaikka vertailevissa tutkimuksissa haittatapahtumien aineisto oli rajallista, saatavilla oleva näyttö ei osoittanut merkitseviä eroja keskeyttämisasteissa natalizumabin ja muiden hoitojen välillä 12 ja 24 kuukauden kohdalla.

Tärkeää on, että herkkyysanalyysi, joka sisälsi vain tutkimukset, joilla oli alhainen harhaisku, vahvisti päätulokset, vahvistaen tulosten luotettavuutta. Natalizumabin hyödyt pysyivät tilastollisesti merkitsevinä, vaikka otettiin huomioon vain korkeimman laadun tutkimukset.

Mitä tämä merkitsee potilaille

Tämä kattava katsaus tarjoaa vahvaa näyttöä siitä, että natalizumab on tehokkaampi kuin muut saatavilla olevat hoidot alihoidetuille erityisen aktiivisen RRMS -potilaille. Tulokset osoittivat johdonmukaisesti parempia lopputulemia useilla mittareilla, mukaan lukien relapsien vähentäminen, vammautumisen ehkäisy ja magneettikuvauksen näyttö taudin hallinnasta.

SOT-potilaille, joilla on edelleen relapsseja muiden tautimuuntavien hoitojen aikana, natalizumab edustaa mahdollisesti parempaa hoitovaihtoehtoa. Tulokset viittaavat siihen, että natalizumabin teho SOT-potilailla on samankaltainen kuin sen vakiintuneet hyödyt nopeasti etenevän vaikean (RES) MS -potilailla.

Näillä tuloksilla on tärkeitä vaikutuksia hoitosuosituksiin ja saatavuuskäytäntöihin. Näyttö tukee natalizumabin harkitsemista hoitovaihtoehtona kaikille erityisen aktiivisille RRMS-potilaille, ei vain niille, joilla on nopeasti etenevä vaikea tautimuoto.

Tutkimuksen rajoitukset ja huomioitavaa

Vaikka tämä katsaus tarjoaa arvokasta näyttöä, useita rajoituksia tulisi ottaa huomioon. Useimmat sisällytetyistä tutkimuksista olivat havainnointitutkimuksia eivätkä satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, mikä tarkoittaa, että ne saattavat olla alttiita sekoittaville tekijöille. Tutkijat käsittelivät tätä tiukan laadunarvioinnin ja herkkyysanalyysien avulla.

15:stä sisällytetystä kohorttitutkimuksesta vain 4:ää pidettiin matalan harhaiskun tutkimuksina. Yhdeksässä tutkimuksessa oli kohtalainen harhaisku lähinnä mahdollisten sekoittavien tekijöiden vuoksi, ja kahdessa tutkimuksessa sekä ei-satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa oli vakava harhaisku. Tapaussarjatutkimuksilla oli yleensä epäselvä harhaisku potilaiden sisällytysmenetelmien puutteellisen raportoinnin vuoksi.

Seuranta-aikojen vaihtelu (vaihdellen 1–5 vuoden välillä) ja erot siinä, miten lopputulemat mitattiin eri tutkimuksissa, aiheuttavat myös haasteita suorille vertailuille. Lisäksi useimmat vertailut tehokkaampiin hoitoihin koskivat vain fingolimodia, mikä rajoittaa johtopäätöksiä muista uudemmista hoidoista.

Potilassuositukset ja seuraavat vaiheet

Tämän kattavan katsauksen perusteella erityisen aktiivisen RRMS:n potilaiden, joilla on edelleen relapsseja nykyisestä hoidosta huolimatta, tulisi:

  1. Keskustella hoitovaihtoehdoista neurologinsa kanssa ja kysyä erityisesti natalizumabista mahdollisena hoidona
  2. Tarkastella relapsihistoriaansa ja nykyistä taudin aktiivisuuden tasoa määrittääkseen, täyttävätkö he erityisen aktiivisen MS:n kriteerit
  3. Harkita toisen lääkärin lausunnon hakemista, jos pääsy natalizumabiin on rajoitettu nykyisten hoitosuositusten perusteella
  4. Seurata mahdollisia haittavaikutuksia ja keskustella riskien lieventämisstrategioista terveydenhuoltotiiminsa kanssa
  5. Osallistua yhteiseen päätöksentekoon hoitovalinnoista yksilöllisten riski-hyöty-arvioiden perusteella

Potilaiden tulisi myös ajaa politiikan muutoksia, jotka laajentavat pääsyä tehokkaisiin hoitoihin kaikille erityisen aktiivisen MS-potilaille, ei vain tietyntyyppisille potilaille. Tämän katsauksen näyttö tukee natalizumabin tasavertaista harkitsemista sekä RES- että SOT-potilasryhmille.

Lähdetiedot

Alkuperäisen artikkelin otsikko: Kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi natalizumabhoidosta erityisen aktiivisen vaihtelevan multippeliskleroosin hoidossa 'alihoidetussa' potilasväestössä

Tekijät: Mary Chappella, Alice Sandersona, Tarunya Arunb, Colin Greenc,*, Heather Daviesc, Michael Tempestc, Deborah Watkinsa, Mick Arbera, Rachael McCoola

Affiliaatio: aYork Health Economics Consortium, University of York, York, Yhdistynyt kuningaskunta; bUniversity Hospitals of Coventry and Warwickshire, Department of Neurosciences, University of Warwick, Coventry, Yhdistynyt kuningaskunta; cBiogen Idec Ltd, B5 Foundation Park, Roxborough Way, Maidenhead, Yhdistynyt kuningaskunta

Julkaistu: Journal of the Neurological Sciences, Volume 464, 2024, 123172

Huomio: Tämä potilasystävällinen artikkeli perustuu vertaisarvioituun tutkimukseen, joka on alun perin julkaistu tieteellisessä aikakauslehdessä. Sen tavoitteena on kääntää monimutkainen lääketieteellinen tieto helposti saatavilla olevaan kieleen säilyttäen samalla kaikki tosiasiasisällöt ja numeeriset tiedot alkuperäisestä tutkimuksesta.