Ocrelitsumabi: Kattava potilasopas MS-taudin hoitoon

Sisällysluettelo

• MS-taudin ja ocrelitsumabin ymmärtäminen
• Miten ocrelitsumabi vaikuttaa
• Teho vaihtelevassa MS-taudissa
• Teho ensisijaisesti etenevässä MS-taudissa
• Pitkäaikaishoidon tulokset
• Turvallisuus ja haittavaikutukset
• Käytännön hoitotiedot
• Tutkimusrajoitukset
• Potilassuositukset
• Lähdetiedot

MS-taudin ja ocrelitsumabin ymmärtäminen

MS-tauti eli multippeliskleroosi on krooninen autoimmuunisairaus, joka vaurioittaa keskushermostoa aiheuttaen tulehdusta, hermojen myeliinituppien rappeutumista ja lopulta pysyvää hermovauriota. Noin 85 % potilaista sairastaa vaihtelevaa MS-tautia (RRMS), jolle ovat tyypillisiä oirevaiheet (relapsit) ja niiden jälkeinen toipuminen. Lopuilla 10–20 % on ensisijaisesti etenevää MS-tautia (PPMS), jossa vajaatoiminta pahenee tasaisesti ilman selviä parantumisjaksoja.

Ocrelitsumabi (kauppanimi Ocrevus®) on laskimoon annettava monoklonaalinen vastainelääke, joka on hyväksytty sekä vaihtelevan että ensisijaisesti etenevän MS-taudin hoitoon. Lääke edustaa merkittävää läpimurtoa erityisesti PPMS:n hoidossa, jossa aiemmin ei ollut muuta tautikehitystä hidastavaa hoitoa. Se vaikuttaa kohdentamalla immuunijärjestelmän B-soluja, joiden on havaittu olevan keskeisessä roolissa MS-taudin synnyssä.

Miten ocrelitsumabi vaikuttaa

Ocrelitsumabi vähentää valikoivasti CD20-positiivisia B-soluja useilla mekanismeilla, kuten vastainevälitteisellä solutuholla, komplementtijärjestelmän aktivoimalla ja ohjelmoidun solukuoleman kautta. Kohdennettu vaikutus säästää elimistön kyvyn uudelleenmuodostaa B-soluja ja säilyttää immuniteetin samalla, kun se hillitsee MS-tautia aiheuttavia immuuniprosesseja.

Lääke vähentää CD19-positiiviset B-solut (CD20-positiivisten solujen merkki) vähäisille tasoille kahdessa viikossa infuusion jälkeen, ja alhainen taso säilyy 96 % potilaista hoidon ajan. Hoidon lopettamisen jälkeen B-solujen palautumisajan mediaani on 72 viikkoa (vaihteluväli 27–175 viikkoa). Hoito vähentää myös aivo-selkäydinnesteen B-soluja ja neurofilamenttikevytketjuja (hermovaurion merkki) sekä vaihtelevassa että etenevässä MS-muodossa.

Ocrelitsumabin puoliintumisaika on 26 päivää, ja se poistuu elimistöstä luonnollisen aineenvaihdunnan kautta. Annostusta ei tarvitse säätää maksan- tai munuaisten toimintakyvyn mukaan, eikä erityisiä annossääntöjä ole yli 55-vuotiaille.

Teho vaihtelevassa MS-taudissa

Ocrelitsumabin teho vaihtelevaan MS-tautiin osoitettiin kahdessa laajassa III-vaiheen tutkimuksessa, OPERA I ja OPERA II, joihin osallistui yhteensä 1 656 potilasta. Tutkimuksissa verrattiin ocrelitsumabia interferoni β-1a:han 96 viikon ajan. Potilaat olivat 18–55-vuotiaita, ja heidän vamma-asteikkonsa (EDSS) oli 0–5,5. Noin 75 %:lla ei ollut saanut tautimuuntelua estävää hoitoa kahden viime vuoden aikana.

Ocrelitsumabi vähensi vuotuisia relapsimääriä 46 % OPERA I:ssä ja 47 % OPERA II:ssä verrattuna interferoniin. Relapsimäärä oli 0,16 ocrelitsumabilla verrattuna 0,29 interferonilla, mikä oli tilastollisesti merkitsevä ero (p < 0,001). Hyödyt olivat johdonmukaisia useimmissa potilasryhmissä iästä, sukupuolesta, painoindeksistä tai alkuvammasta riippumatta.

Hoito paransi myös merkittävästi muita keskeisiä mittareita:

• Vamman eteneminen: Vähensi 12 viikon vahvistetun vamman etenemisriskiä 40 % (9,1 % vs 13,6 % interferonilla)
• Vamman parantuminen: Kasvatti vammansa parantuneiden osuutta 33 % (20,7 % vs 15,6 %)
• Magneettikuvausaktiivisuus: Vähensi gadoliniumia sitovia muutoksia 94–95 % (0,02 vs 0,29–0,42 muutosta kuvauksessa)
• Uudet muutokset: Vähensi uusia tai laajenevia T2-muutoksia 77–83 % (0,32–0,33 vs 1,41–1,90 muutosta)

Muissa tutkimuksissa (ENSEMBLE, ENCORE, CHORDS, CASTING) havaittiin vastaavia hyötyjä eri potilasryhmissä.

Teho ensisijaisesti etenevässä MS-taudissa

ORATORIO-tutkimus arvioi ocrelitsumabia 732 ensisijaisesti etenevän MS-taudin potilaalla vähintään 120 viikon ajan. Potilaiden EDSS oli 3,0–6,5, ja 88 %:lla ei ollut käyttänyt tautimuuntelua estävää hoitoa kahden edellisen vuoden aikana.

Ocrelitsumabi vähensi 12 viikon vahvistetun vamman etenemisriskiä 24 % verrattuna lumelääkkeeseen (hazard-suhde 0,76; 95 % luottamusväli 0,59–0,98; p = 0,03). Vaikutus oli suurempi potilailla, joilla oli alkuvaiheessa gadoliniumia sitovia muutoksia (35 % riskin lasku) ja alle 45-vuotiailla (36 % riskin lasku).

Muita hyötyjä olivat:

• Kävelynopeus: 29 % vähemmän heikkenemistä 25 jalan kävelytestissä
• Yläraajojen toiminta: 44–45 % vähemmän heikkenemistä 9-reiän testissä
• Magneettikuvausmittaukset: Vähemmän aivokudoksen kutistumista (33,8 % parempi) ja T2-muutosten kasvua (3,4 % vs 7,4 % lumelääkeryhmällä)

Pitkäaikaishoidon tulokset

Pitkäaikaisseurannat osoittavat, että ocrelitsumabin hyödyt säilyvät. Alkuperäisten 2 vuoden OPERA-tutkimusten jälkeen 89 % ocrelitsumabia jatkaneista ja 88 % interferonilta vaihtaneista potilaista hoidettiin vielä 3 vuotta (yhteensä 5 vuotta).

Viiden vuoden hoidon jälkeen jatkuvasti ocrelitsumabia saaneilla potilailla magneettikuvausaktiivisuus pysyi vähäisenä: gadoliniumia sitovia muutoksia oli 0,006 vuodessa (vs 0,017 toisena vuonna) ja uusia/laajenevia T2-muutoksia 0,031 vuodessa (vs 0,063 toisena vuonna). Heillä oli myös vähemmän aivokutistumista kuin interferonilta vaihtaneilla.

7,5 vuoden seurannassa (5,5 vuotta jatkojakso) vuotuinen relapsimäärä pysyi alhaisena (0,03) molemmilla ryhmillä. Jatkuvasti ocrelitsumabia saaneilla oli 23 % alhaisempi vamman etenemisriski ja 35 % alhaisempi kävelyavun tarpeen riski verrattuna interferonilta vaihtaneisiin.

Turvallisuus ja haittavaikutukset

Ocrelitsumabi on yleensä hyvin siedetty. Yleisimmät haittavaikutukset:

• Infuusioon liittyvät reaktiot: Esiintyy 34–40 %:lla ensimmäisellä infuusiolla, vähenee 20–25 %:lle myöhemmillä kerroilla, useimmiten lievää
• Infektiot: Pääasiassa hengitystie- ja virtsatieinfektiot, yleensä lieviä
• Muut vaikutukset: Yskä, väsymys, ihovaivat

Vakavia infektioita esiintyi 1,3–5,5 % ocrelitsumabia saaneista verrattuna 0,8–2,9 % vertailuryhmissä. Syöpäriskin nousua ei havaittu. Säännöllistä seurantaa suositellaan immuunitoiminnan alentumisen vuoksi.

Käytännön hoitotiedot

Ocrelitsumabia annetaan laskimonsisäisenä infuusiona kuuden kuukauden välein. Alkuannos koostuu kahdesta 300 mg infuusiosta 14 päivän välein, minkä jälkeen annetaan 600 mg infuusioita 24 viikon välein. Infuusio kestää noin 2 tuntia 600 mg annokselle.

Tärkeää potilaille:

1. Rokotukset: Ei-elävät rokotteet tulisi antaa 2–4 viikkoa ennen hoitoa
2. Elävät rokotteet: Ei suositella hoidon aikana tai ennen B-solujen palautumista
3. Raskaus: Ocrelitsumabia saaneiden äitien vauvoille ei eläviä rokotteita ennen B-solujen palautumista
4. Muut lääkkeet: Muiden immuunitoimintaa alentavien lääkkeiden samanaikainen käyttö ei yleensä suotavaa

Ennen hoitoa suositellaan hepatiitti B -seulontaa ja tarvittavien rokotteiden antamista.

Tutkimusrajoitukset

Ocrelitsumabin tutkimusaineisto on laaja, mutta siinä on rajoituksia. OPERA-tutkimukset vertasivat interferoniin, mikä vaikeuttaa vertailua uusiin hoitoihin. ORATORIO-tutkimus PPMS-potilailla ei ollut riittävän voimakas kaikkien alaryhmien analysointiin.

Pidempiaikainen aineisto on tarpeen, sillä potilaat voivat käyttää lääkettä vuosikymmeniä. Käytännön kokemus on toistaiseksi lupaavaa, mutta lisää tietoa eri potilasryhmistä kertyy edelleen.

Potilassuositukset

Ocrelitsumabi on tärkeä hoitovaihtoehto sekä vaihtelevalle että etenevälle MS-taudille. Vaihtelevan MS-taudin potilaille se tarjoaa korkean tehon ja kätevän annostuksen. Etenevän MS-taudin potilaille se on ensimmäinen hyväksytty tautikehitystä hidastava hoito.

Ocrelitsumabia harkitsevien tulisi:

• Keskustella sairaushistoriastaan neurologinsa kanssa
• Suorittaa tarvittavat rokotteet ennen hoidon aloittamista
• Tuntea infuusioprosessi ja mahdolliset haittavaikutukset
• Osallistua säännölliseen seurantaan
• Ilmoittaa infektio-oireet välittömästi

Kuuden kuukauden annostusväli, vahva teho ja hallittu turvallisuusprofiili tekevät ocrelitsumabista arvokkaan vaihtoehdon pitkäaikaiseen MS-hoitoon.

Lähdetiedot

Alkuperäisen artikkelin otsikko: Ocrelitsumabi: Katsaus MS-taudin hoitoon
Kirjoittaja: Yvette N. Lamb
Julkaisu: Drugs (2022) 82:323–334
DOI: https://doi.org/10.1007/s40265-022-01672-9
Hyväksytty: 12. tammikuuta 2022 / Julkaistu verkossa: 22. helmikuuta 2022

Tämä artikkeli perustuu vertaisarvioituun tutkimukseen ja on tarkoitettu auttamaan potilaita ymmärtämään alkuperäisiä tutkimustuloksia. Lääkehöitoja koskevia päätöksiä tulisi aina tehdä yhdessä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.