Ofatumumabi: Kattava opas relapsoivaa multippeliskleroosia sairastaville potilaille

Sisällysluettelo

• Johdanto: Multipliskleroosin ja hoitovaihtoehtojen ymmärtäminen
• Miten ofatumumabi vaikuttaa kehossa
• Kliinisten tutkimusten tulokset: Kuinka tehokas ofatumumabi on?
• Haittavaikutukset ja turvallisuusprofiili
• Erityiset turvallisuusnäkökohdat
• Annostelu ja käyttö
• Yhteenveto: Sopiiko ofatumumabi sinulle?
• Lähdetiedot

Johdanto: Multipliskleroosin ja hoitovaihtoehtojen ymmärtäminen

Multipliskleroosi (MS) on krooninen hermostosairaus, josta kärsii noin 2,8 miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti. Naisten sairastumisriski on jopa kolminkertainen verrattuna miehiin. Vaikka MS:ää ei voida parantaa, taudin kulkua muokkaavat hoidot voivat vähentää merkittävästi relapsseja (oirepurkauksia) ja hidastaa vammautumisen etenemistä.

Potilailla, joilla on relapsoivia MS-muotoja – kuten kliinisesti eristetty oireyhtymä, relapsoiva-remittoiva MS ja aktiivinen sekundaarisesti progressiivinen MS – relapsien ehkäisy on erityisen tärkeää. Tutkimus on osoittanut, että B-solut eli erityyppiset immuunisolut ovat keskeisessä roolissa MS-tulehduksen ja vaurioiden synnyssä. Ofatumumabi (kauppanimi Kesimpta®) on uudenlainen hoito: ensimmäinen B-soluihin kohdistuva lääke, jonka potilaat voivat itse antaa kotonaan asianmukaisen koulutuksen jälkeen.

Tämä artikkeli tarjoaa kattavan katsauksen ofatumumabiin perustuen laajaan kliiniseen tutkimusaineistoon, mukaan lukien kaksi suurta vaiheen III tutkimusta (ASCLEPIOS I ja II), joissa lääkettä verrattiin teriflunomidiin, vakiintuneeseen MS-tablettihoitoon. Lääkkeen vaikutustavan, hyötyjen ja mahdollisten haittavaikutusten ymmärtäminen auttaa potilaita tekemään perusteltuja päätöksiä hoidostaan.

Miten ofatumumabi vaikuttaa kehossa

Ofatumumabi on täysin ihmisen monoklonaalinen vasta-aine, joka kohdistuu spesifisesti B-solujen pinnalla olevaan CD20-proteiiniin. Sitoutumalla tähän proteiiniin ofatumumabi poistaa tehokkaasti nämä immuunisolut kahdella päämekanismilla: komplementtivälitteisen sytotoksisuuden (immuunijärjestelmä aktivoituu tuhoamaan solut) ja vasta-aineriippuvaisen soluvälitteisen sytotoksisuuden (muut immuunisolut mobilisoituvat poistamaan B-solut).

Lääke vaikuttaa nopeasti ja pitkäaikaisesti B-soluihin. Kliinisissä tutkimuksissa havaittiin, että:

• 84,6 % potilaista saavutti B-solupitoisuuden alle 10 solua/μL hoidon 14. päivään mennessä
• 94 % potilaista ylläpiti B-solupitoisuuden alle 10 solua/μL neljännessä viikossa
• Syvä B-solujen väheneminen säilyi jopa 120 viikon ajan (yli 2 vuotta) jatkuvan kuukausittaisen hoidon myötä

Toisin kuin joissakin muissa B-soluhoidoissa, B-solujen palautuminen normaalitasolle on suhteellisen nopeaa ofatumumabin käytön lopettamisen jälkeen. Kliinisten tutkimusten mukaan mediaaniaika B-solujen palautumiselle oli 24,6 viikkoa (noin 6 kuukautta).

Tutkijat seurasivat myös neurofilamenttikevytketjua (NfL), hermovaurioita osoittavaa biomarkkeria. Ofatumumabia saaneilla potilailla NfL-taso laski merkittävästi – keskimäärin 13,3 pg/ml:stä 6,8–6,9 pg/ml:ään 24 kuukauden hoidon jälkeen – verrattuna teriflunomidia saaneisiin potilaisiin (9,0 pg/ml). Tämä lasku viittaa siihen, että ofatumumabi vähentää tehokkaasti MS:n aiheuttamia hermovaurioita.

Kliinisten tutkimusten tulokset: Kuinka tehokas ofatumumabi on?

Ofatumumabin hyväksyntä perustui kahteen identtiseen vaiheen III kliiniseen tutkimukseen (ASCLEPIOS I ja II), joihin osallistui yhteensä 1 882 aikuista 18–55-vuotiaana relapsoivilla MS-muodoilla. Nämä tiukat tutkimukset vertasivat kuukausittaista ofatumumabin ihonalaista ruiskutusta päivittäiseen teriflunomidin tablettien käyttöön.

Potilaiden ominaisuudet olivat tasapainoiset molemmissa tutkimuksissa: keski-ikä 38 vuotta, 68 % naisia, 89 % valkoihoisia, 94 %:lla relapsoiva-remittoiva MS, ja 40 % ei ollut koskaan saanut aiemmin taudin kulkua muokkaavaa hoitoa. Laajennetun vamma-asteikon (EDSS) pistemäärän keskiarvo oli 2,9 alussa, mikä viittaa lievään tai kohtalaiseen vammautumiseen.

Relapsien vähentäminen
Ensisijainen tehokkuuden mittari oli vuotuinen relapsiaste (kuinka monta relapsia potilailla oli vuodessa). Ofatumumabi osoitti ylivoimaista tehoa:

• ASCLEPIOS I: 0,11 relapsia/vuosi ofatumumabilla vs. 0,22 teriflunomidilla (51 % vähenemä)
• ASCLEPIOS II: 0,10 relapsia/vuosi ofatumumabilla vs. 0,25 teriflunomidilla (58 % vähenemä)

Nämä tulokset olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä (p<0,001), mikä tarkoittaa, että alle 0,1 %:n todennäköisyydellä ne olivat sattumanvaraisia.

MRI-muutokset
Ofatumumabi vähensi dramaattisesti taudin aktiivisuutta MRI-kuvissa:

• Gadoliniumia sitovat T1-muutokset (osoittavat aktiivista tulehdusta): 97 % vähenemä ASCLEPIOS I:ssä ja 94 % vähenemä ASCLEPIOS II:ssa verrattuna teriflunomidiin
• Uudet tai laajentuvat T2-muutokset (osoittavat taudin kuormitusta): 82 % vähenemä ASCLEPIOS I:ssä ja 85 % vähenemä ASCLEPIOS II:ssa verrattuna teriflunomidiin

Vammautumisen eteneminen
Ofatumumabi hidasti merkittävästi vammautumisen pahenemista verrattuna teriflunomidiin:

• 34 % vähenemä 3 kuukauden vahvistetun vammautumisen etenemisen riskissä (10,9 % vs. 15,0 % potilaista)
• 32 % vähenemä 6 kuukauden vahvistetun vammautumisen etenemisen riskissä (8,1 % vs. 12,0 % potilaista)

Nämä vammautumisen hyödyt olivat tilastollisesti merkitseviä (p=0,002 3 kuukauden ja p=0,01 6 kuukauden vammautumisen etenemiselle). Hoitojen välillä ei havaittu merkitsevää eroa vammautumisen paranemisessa tai aivovolyymin vähenemisessä.

Hyödyt vastediagnosoiduille potilaille
Erillisanalyysissä 615 potilaasta, jotka olivat vastediagnosoituja (alle 3 vuotta) eikä heillä ollut aiempaa MS-hoitoa, ofatumumabi osoitti samankaltaisia vahvoja hyötyjä vähentäen relapsiasteita ja vammautumisen etenemistä verrattuna teriflunomidiin.

Haittavaikutukset ja turvallisuusprofiili

Ofatumumabin turvallisuusprofiili oli yleisesti hallittava kliinisissä tutkimuksissa. Molempien vaiheen III tutkimusten yhdistetyissä aineistoissa:

• 83,6 % ofatumumabia saaneista potilaista koki haittavaikutuksia verrattuna 84,2 %:iin teriflunomidia saaneista
• 9,1 % ofatumumabia saaneista potilaista koki vakavia haittavaikutuksia verrattuna 7,9 %:iin teriflunomidia saaneista
• 5,7 % ofatumumabia saaneista potilaista keskeytti hoidon haittavaikutusten vuoksi verrattuna 5,2 %:iin teriflunomidia saaneista

Yleisimmät haittavaikutukset, joita esiintyi vähintään 10 %:ssa ofatumumabia saaneista potilaista, olivat:

• Injektioon liittyvät reaktiot (20,6 %)
• Nielun tulehdus (nuhaan liittyvät oireet) (18 %)
• Päänsärky (13,3 %)
• Injektiopaikan reaktiot (10,9 %)
• Ylempien hengitysteiden infektiot (10,3 %)
• Virtsatieinfektiot (10,3 %)

Useimmat injektiopaikan reaktiot olivat lieviä tai kohtalaisia, kuten punoitusta, kipua, kutinaa ja turvotusta. Ennaltaehkäisevien lääkkeiden (kuten kipulääkkeiden, antihistamiinien tai steroidien) käyttö ei vähentänyt merkittävästi näiden reaktioiden esiintyvyyttä.

Erityiset turvallisuusnäkökohdat

Tutkijat kiinnittivät erityistä huomiota useisiin mahdollisiin turvallisuusongelmiin ofatumumabihoidon yhteydessä:

Infektiot
Infektioiden esiintyvyys oli samankaltainen hoitoryhmien välillä (51,6 % ofatumumabilla vs. 52,7 % teriflunomidilla). Vakavat infektiot olivat hieman yleisempiä ofatumumabilla (2,5 % vs. 1,8 %), mikä johti väliaikaiseen hoidon keskeytykseen 1,2 %:lla potilaista ja hoidon lopettamiseen 0,2 %:lla.

Immunoglobuliinitasot
Ofatumumabhoito vähensi immunoglobuliini M (IgM) -tasoa 30,9 % 48 viikon jälkeen ja 38,8 % 96 viikon jälkeen. Noin 14,3 % potilaista kehitti IgM-tasot normaalin alapuolelle. Tämä lasku ei kuitenkaan liittynyt lisääntyneeseen infektioriskiin. Immunoglobuliini G (IgG) -taset nousivat itse asiassa hieman (4,3 % 48 viikon kohdalla).

Pitkän aikavälin aineisto ALITHIOS-tutkimuksesta (potilaat seurattiin jopa 3,5 vuotta) osoitti, että immunoglobuliinitasojen muutokset eivät lisänneet vakavien infektioiden riskiä, joiden esiintyvyys oli 1,39 per 100 potilasvuotta.

Injektioon liittyvät reaktiot
Systeemiset injektioon liittyvät reaktiot (vaikuttavat koko kehoon) esiintyivät useammin ofatumumabilla kuin teriflunomidiryhmän lumelääkeinjektiolla. Nämä reaktiot olivat yleisimpiä ensimmäisen injektion yhteydessä (14,4 % potilaista) ja vähenivät alle 3 %:iin kolmannesta injektiosta alkaen. Useimmat olivat lieviä tai kohtalaisia, kuten:

• Kuume
• Päänsärky
• Lihaskipu (mialgia)
• Värinä
• Väsymys

Vain kaksi potilasta (0,2 %) koki vakavia injektioreaktioita, ja vain yksi potilas keskeytti hoidon ensimmäisen injektion jälkeen haittavaikutuksen vuoksi.

Syöpäriski
Ofatumumabilla ei havaittu lisääntyvää syöpäriskiä verrattuna teriflunomidiin (0,5 % vs. 0,4 % potilaista).

Annostelu ja käyttö

Ofatumumabi on hyväksytty Yhdysvalloissa, Euroopan unionissa, Japanissa ja muissa maissa aikuisten relapsoivien MS-muotojen hoidossa. Lääke on saatavilla esitäytetyssä automaattiruiskussa tai ruiskuissa (Sensoready®), jotka sisältävät 20 mg/0,4 ml lääkettä ihonalaista injektointia varten vatsaan, reiteen tai olkaan.

Suositeltu annosteluaikataulu on:

1. Alkuannos: 20 mg päivänä 1
2. Toinen annos: 20 mg päivänä 7
3. Kolmas annos: 20 mg päivänä 14
4. Ylläpitoannos: 20 mg kerran kuukaudessa päivästä 28 alkaen

Ensimmäinen injektio tulee antaa terveydenhuollon ammattilaisen ohjauksessa, joka voi tarjota asianmukaisen koulutuksen itseinjisoinnin tekniikasta. Ofatumumabi on vasta-aiheinen potilaille, joilla on vakavia aktiivisia infektioita, tunnettuja aktiivisia syöpiä tai jotka ovat vakavasti immunokompromisoituneita. Yhdysvalloissa potilailla, joilla on aktiivinen hepatiitti B -virusinfektio, ei tulisi saada ofatumumabia.

Yhteenveto: Sopiiko ofatumumabi sinulle?

Ofatumumabi edustaa merkittävää edistysaskelta MS-hoidossa ensimmäisenä B-soluhoitona, jonka potilaat voivat itse antaa kotonaan. Kliinisten tutkimusten perusteella se on ylivertainen verrattuna teriflunomidiin relapsiasteiden, MRI-muutosten ja vammautumisen etenemisen vähentämisessä.

Kuukausittaisen itseinjisoinnin mukavuus tarjoaa etuja verrattuna hoitoihin, jotka vaativat laskimonsisäisen infuusion sairaaloissa. Vaikka injektioon liittyvät reaktiot ja infektiot ovat yleisiä haittavaikutuksia, ne ovat yleensä hallittavissa ja niiden esiintyvyys vähenee alkuannosten jälkeen.

Kuten minkä tahansa MS-hoidon kohdalla, ofatumumabin käyttöön päättäminen tulee tehdä yhdessä terveydenhuollon tarjoajan kanssa, ottaen huomioon taudin erityispiirteet, hoidot historian ja henkilökohtaiset mieltymykset. Lääke voi olla erityisen sopiva potilaille, jotka etsivät tehokasta taudin hallintaa kotona tapahtuvan annostelun mukavuudella.

Lähdetiedot

Alkuperäinen artikkeli: Ofatumumabi: Katsaus MS-taudin uusiutuvien muotojen hoitoon
Kirjoittajat: Connie Kang, Hannah A. Blair
Julkaisu: Drugs (2022) 82:55–62
Huomio: Tämä potilasyhteisölle suunnattu artikkeli perustuu vertaisarvioituun tutkimukseen, joka on alun perin julkaistu tieteellisessä aikakauslehdessä. Se säilyttää alkuperäisen tutkimuksen keskeiset havainnot, datapisteet ja johtopäätökset samalla kun tiedon esitystapa on muokattu potilaille helpommin lähestyttäväksi.