Tarkkuuslääketiede paksu- ja peräsuolensyövässä: EGFR-, BRAF- ja MEK-signaalireittien kohdentaminen

Hyppää kohtaan

• Personoitu lääketiede – yleiskatsaus
• EGFR-estäjät ja KRAS-tila
• Anti-angiogeneettisen hoidon rajoitukset
• BRAF-mutaatiot ja uudet hoidot
• Yhdistelmähoidon edistysaskeleet
• Tulevaisuuden hoitosuunnat
• Koko transkriptio

Personoitu lääketiede paksu- ja peräsuolensyövässä – yleiskatsaus

Personoitu lääketiede paksu- ja peräsuolensyövän hoidossa on kehittynyt, mutta ei vielä optimaalisen tasolla. Lääketieteen tohtori Hans-Joachim Schmoll korostaa, että potilasvalinta kliinisiin tutkimuksiin on ratkaisevan tärkeää onnistuneen hoidon kannalta. Hänen mukaansa nykyinen hoitoarsenaali käsittää noin neljä kemoterapialääkettä, ja markkinoille on tulossa lisää. Haastattelussa lääketieteen tohtori Anton Titovin kanssa korostetaan tarvetta uusille vastainepohjaisille terapioille, jotka kohdistuvat kasvaimen verenkiertoon ja mikroympäristöön.

EGFR-estäjät ja KRAS-tila

Epidermaalisia kasvutekijäreseptoria (EGFR) kohdistavan signaalireitin estäminen on keskeinen hoitostrategia. Lääketieteen tohtori Hans-Joachim Schmoll huomauttaa, että 45–50 % potilaista on EGFR-signaalireitin mutaatio, erityisesti KRAS-mutaatio. Potilaille, joilla on villityyppinen KRAS (ei mutaatiota), EGFR-reseptoria vastaan suunnatut vasta-aineet, kuten setuksimabi (Erbitux) ja panitumumabi (Vectibix), voivat parantaa kemoterapian tehoa. Tämä lähestymistapa edustaa personoitua lääketiedettä, sillä hoito on tehoa vain tietylle geneettiselle alaryhmälle.

Anti-angiogeneettisen hoidon rajoitukset

Tohtori Schmoll selventää, että anti-angiogeneettisilla lääkkeillä, kuten bevatsimumabilla (Avastin), ei ole personoitua lähestymistapaa. Nämä lääkkeet kohdistuvat kasvaimen verenkiertoon, mutta niitä ei valita potilaan spesifisten biomarkkereiden perusteella. Vaikka ne ovat merkittävä parannus, tohtori Schmoll korostaa, etteivät ne ole lopullinen ratkaisu. Niiden toimintamekanismi ei perustu yksilöllisiin geneettisiin profiileihin, toisin kuin EGFR-estäjien kohdalla.

BRAF-mutaatiot ja uudet hoidot

Keskeinen uusi kohde on noussut esiin pieneessä mutta merkittävässä potilasryhmässä. Lääketieteen tohtori Hans-Joachim Schmoll selittää, että noin 5 % paksu- ja peräsuolensyöpäpotilaista on BRAF-mutaatio. Näillä potilailla on erittäin huono ennuste, ja perinteinen kemoterapia on suurimmaksi osaksi tehoton, johtaen hyvin lyhyeen eloonjäämisaikaan. Tämä äärimmäinen tarve on edesauttanut uusien, kohdennettujen hoitovaihtoehtojen etsimistä muista syöpätyypeistä.

Yhdistelmähoidon edistysaskeleet

Erittäin tehoisa yhdistelmähoito on noussut esille BRAF-mutaatiolla varustetun paksu- ja peräsuolensyövän hoidossa. Tohtori Schmoll kuvailee melanomahoitojen kehityksestä lainatun strategian, sillä BRAF-mutaatiot ovat yleisiä myös ihosyövässä. BRAF-, EGFR- ja MEK-signaalireittejä kohdistavien estäjien yhdistelmä on osoittautunut yllättävän aktiiviseksi viimeisen vaiheen hoidossa. Lääketieteen tohtori Hans-Joachim Schmoll vahvistaa, että tämä voimakas hoitokombinaatio siirtyy nyt ensimmäisen vaiheen paksu- ja peräsuolensyöpähoidon protokollaan.

Tulevaisuuden hoitosuunnat

Tavoitteena on edelleen kehittää relevantimpia ja spesifisempiä lääkekohteita. Tohtori Schmoll viittaa kasvaimen "immunobiomiin", joka sisältää lymfosyytit ja muut immunologisesti aktiiviset solut kasvaimen ympärillä olevassa sidekudoksessa. Lääketieteen tohtorit Anton Titov ja Hans-Joachim Schmoll keskustelevat tarvetta hoidoille, jotka vaikuttavat tähän mikroympäristöön. Tarkkuuslääketieteen tulevaisuus on kohdistaa paksu- ja peräsuolensyöpäkasvaimia entistä tarkemmin ja tehokkaammin.

Koko transkriptio

Lääketieteen tohtori Anton Titov: Miten EGFR-, BRAF- ja MEK-mutaatioita voidaan hyödyntää personoidun hoitosuunnitelman valinnassa paksu- ja peräsuolensyövässä? Milloin immuunipistetarkastusestäjiä tulisi käyttää paksu- ja peräsuolensyövässä?

Paksu- ja peräsuolensyöpäpotilaat, erityisesti vaiheessa 4 olevat metastaattisen taudin potilaat, osallistuvat usein kliinisiin tutkimuksiin. Kliiniset tutkimukset testaavat uusia hoitoja ja hoitokäytäntöjä.

Lääketieteen tohtori Anton Titov: Potilasvalinta kliinisiin tutkimuksiin on ratkaisevan tärkeää hoidon onnistumisen kannalta. Miten personoitua lääketiedettä käytetään oikeiden potilaiden valintaan uusien hoitojen kliinisiin tutkimuksiin?

Lääketieteen tohtori Hans-Joachim Schmoll: Personoitu lääketiede paksusuolensyövän hoidossa ei ole vielä riittävän kehittynyttä, mutta se paranee koko ajan. Meillä on käytössämme noin neljä kemoterapialääkettä. Toinen paksusuolensyövän kemoterapialääke on tulossa pian markkinoille.

On olemassa useita aktiivisia lääkkeitä, mutta ne eivät ole erityisen tehokkaita. Tarvitsemme lisää vastainepohjaisia terapioita. Niiden tulisi kohdistua kasvaimen verenkiertoon.

Uusien lääkkeiden tulisi vaikuttaa kasvaimen mikroympäristöön. Niiden tulisi kohdistua kasvaimen verisuoniin. Uusien lääkkeiden on vaikutettava kasvaimen ympärillä olevaan sidekudokseen.

Siellä on runsaasti lymfosyyttejä ja muita immunologisesti aktiivisia soluja. Kutsumme tätä "immunobiomiksi". Tämä auttaa vähentämään paksusuolensyöpäkasvaimia.

Toinen paksusuolensyövän lääke kohdistuu epidermaalisia kasvutekijäreseptoria (EGFR) kohdistavaan signaalireittiin. 45–50 % potilaista on EGFR-signaalireitin mutaatio. Tätä mutaatiota kutsutaan KRAS-mutaatioksi. KRAS on osa EGFR-signaalireittiä.

Näillä potilailla EGFR-reseptoria vastaan suunnatut vasta-aineet tehoavat. Ne parantavat kemoterapian tehoa. Hoidamme paksusuolensyöpää perinteisellä kemoterapialla yhdistettynä EGFR-mutaatiota kohdistaviin vasta-aineisiin.

Mutta hoitomenetelmämme eivät ole vielä tarpeeksi spesifisiä kohdistuakseen kasvaimen verenkiertoon. Anti-angiogeneettisilla lääkkeillä, kuten bevatsimumabilla tai ranibisumabilla, ei ole mahdollista toteuttaa personoitua lähestymistapaa.

EGFR-estäjien käyttö on personoitua. Tämä tarkoittaa, että vain potilaat, joilla on EGFR-mutaatio paksusuolensyöpäkasvaimessa, tulisi hoitaa EGFR-estäjillä, kuten panitumumabilla, setuksimabilla tai ramusirumabilla.

Mutta EGFR-estäjät tehoavat vain 50–60 % paksusuolensyöpäpotilaista. Eivätkä ne myöskään toimi täydellisesti. Niillä on jonkin verran tehoa: kasvain kaventuu, muttei häviä kokonaan.

EGFR-estäjät ja anti-angiogeneettiset lääkkeet ovat tärkeä parannus, mutta eivät vielä sitä, mitä todella tarvitsemme. Siksi en kutsuisi tätä vielä täysin personoiduksi lääketiedeeksi.

Etsimme relevantimpia lääkekohteita. Haluamme kohdistaa paksusuolensyöpäkasvaimia entistä spesifisemmin.

Nyt meillä on kaksi uutta kohdetta paksusuolensyövän hoidolle. Ne tarjoavat lupaavia mahdollisuuksia uusien lääkkeiden kehittämiseen. Yksi uusi kohde liittyy paksusuolensyövän alaryhmään, joka kattaa noin 5 % kaikista paksu- ja peräsuolensyöpäpotilaista.

Viisi prosenttia potilaista on BRAF-mutaatio. Se ei ole RAS-mutaatio, vaan osa EGFR-reseptorin signaalireittiä.

Potilailla, joilla on BRAF-mutaatio paksusuolensyöpäkasvaimessa, on erittäin huono ennuste. Perinteinen kemoterapia on heille tehotonta. Potilailla on hyvin lyhyt eloonjäämisaika.

Meidän on etsittävä uusia hoitomuotoja. Nyt otamme käyttöön melanomahoitojen periaatteita, sillä 50 % melanomakasvaimista on BRAF-mutaatio.

Yllättäen paksusuolensyövän hoito lääkkeillä, jotka kohdistuvat kolmeen molekyylireittiin, on osoittautunut tehokkaaksi. Nämä ovat BRAF-, EGFR- ja MEK-signaalireittien estäjiä.

Tämä yhdistelmähoito on yllättävän aktiivinen viimeisen vaiheen paksusuolensyövän hoidossa. Nyt sitä siirretään ensimmäisen vaiheen paksu- ja peräsuolensyöpähoidon protokollaan, tai ainakin osaksi sitä.

Seuraavaksi selitän, miten nämä hoidot toteutetaan. Paksusuolensyövän kohdennettu hoito BRAF-estäjillä. Paksu- ja peräsuolensyövän tarkkuushoito – EGFR-, BRAF- ja MEK-estäjät osoittavat aktiivisuutta vaikeasti hoidettavassa ja edistyneessä paksu- ja peräsuolensyövässä.

BRAF-estäjiin kuuluvat dabrafenibi, sorafenibi ja vemurafenibi. Nämä estävät BRAF-, EGFR- ja MEK-signaalireittejä.

Tarkkuuslääketiede hyödyntää myös panitumumabia, setuksimabia ja ramusirumabia metastaattisessa vaiheen 4 paksu- ja peräsuolensyövässä. 45–50 % potilaista on EGFR-signaalireitin mutaatio, jota kutsutaan KRAS-mutaatioksi. KRAS on osa EGFR-signaalireittiä.

Anti-angiogeneettisilla lääkkeillä, kuten bevatsimumabilla tai ranibisumabilla, ei ole mahdollista toteuttaa personoitua lähestymistapaa. Personoitu lääketiede perustuu oikean potilasvalinnan tekemiseen parhaan mahdollisen hoidon saavuttamiseksi.