Testosteronihoidon ymmärtäminen matalan testosteronitason omaaville miehille: Hyödyt, riskit ja tutkimustulokset

Sisällysluettelo

• Johdanto: Mikä on hypogonadismi?
• Miten testosteroni vaikuttaa kehossa
• Keskeiset tutkimukset testosteronihoidosta
• Testosteronihoidon hyödyt
• Tilanteet, joissa testosteronilla on vähän hyötyä
• Riskit ja turvallisuus
• Sydän- ja verisuoniriski: Tutkimustulokset
• Hoidon päätöksenteko: Hyötyjen ja riskien tasapaino
• Lähteet

Johdanto: Mikä on hypogonadismi?

Miehillä merkittävä testosteronin puute aivolisäkkeen tai kivesten ongelmien vuoksi aiheuttaa tyypillisesti tunnistettavia oireita, kuten alentunutta seksuaalista halua ja toimintaa, maskuliinisten piirteiden ja lihasmassan vähenemistä, ahotusta ja anemiaa. Testosteronilääkitykset on hyväksytty tämän hypogonadismin hoidossa, ja ne ovat tehokkaita monien miesten kliinisten poikkeamien korjaamisessa.

Suurin osa testosteronihoidossa olevista miehistä on kuitenkin keski-ikäisiä tai vanhempia, joilla on vain kohtalaisen alhaiset testosteronitasot. Näillä miehillä on usein runsaasti kroonisia sairauksia ja epäspesifejä oireita, jotka limittyvät normaaliin ikääntymiseen. Testosteronihoidon hyödyt ja riskit tässä väestöryhmässä ovat vähemmän selviä ja aiheuttavat erimielisyyttä lääketieteen asiantuntijoiden keskuudessa.

Tämä katsaus tarkastelee saatavilla olevaa tietoa testosteronihoidon hyödyistä ja riskeistä keski-ikäisillä ja vanhemmilla miehillä, joilla on kohtalainen testosteronin alentuma. Tämän tasapainon ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää potilaille ja lääkäreille yhteistä hoitopäätöstä tehtäessä.

Miten testosteroni vaikuttaa kehossa

Monet testosteronin hyödyistä ja osa riskeistä johtuvat sen vaikutusmekanismeista. Testosteronilla on rakentavia (anabolisia) vaikutuksia lihaksiin ja luustoihin, ja se stimuloi punasolujen tuotantoa androgenireseptorivälitteisten mekanismien kautta. Nämä ovat ensisijaisia tapoja, joilla testosteroni ylläpitää maskuliinisia piirteitä ja fyysistä voimaa.

Testosteroni vaikuttaa myös ei-geenisten mekanismien kautta, jotka lisäävät peniksen verenvirtausta ja parantavat erektioitoimintaa. Sen vaikutukset seksuaaliseen haluun ja luuston terveyteen välittyvät suurelta osin muuntumisen kautta 17β-estradioaliksi. Testosteroni muuntuu myös dihydrotestosteroniksi (DHT), joka stimuloi eturauhasen kasvua ja jolla on lisärakentavia vaikutuksia lihaksiin ja luustoihin.

Testosteroni ja DHT lisäävät peniksen verenvirtausta ja erektioita nopean typpioksidituotannon (endoteliriippuvaista) kautta sekä jänniteherkistä kalsiumkanavien eston tai kaliumkanavien aktivoinnin kautta sileässä lihaskudoksessa (endoteliriippumattomia). DHT:n metaboliitti 5α-androstaani-3α,17β-dioli, joka vaikuttaa γ-aminovoihapporeseptoriin, on yhdistetty mielialaan ja emotionaaliseen tilaan.

Keskeiset tutkimukset testosteronihoidosta

1990-luvulla ja 2000-luvun alussa suoritetut placebo-ohjatut tutkimukset arvioivat, parantaako testosteronihoido keski-ikäisten ja vanhempien miesten seksuaalista toimintaa, luuntiheyttä sekä lihasmassaa ja -voimaa matalilla tai matalaan normaaliin kuuluvilla testosteronitasoilla. Jotkin tutkimukset viittasivat hyötyihin, kun toiset eivät. Esimerkiksi osa tutkimuksista osoitti testosteronihoidon parantaneen seksuaalista aktiivisuutta ja libidoa, lisänneen rasvattoman kehomassaa ja maksimaalista lihasvoimaa, mutta kaikki tutkimukset eivät olleet yhtä mieltä.

Vuonna 2003 Institute of Medicine -komitea totesi, että ei ollut riittävää näyttöä testosteronihoidon kliinisesti merkittävistä hyödyistä vanhemmilla hypogonadismia sairastavilla miehillä. He suosittelivat koordinoidun tutkimussarjan toteuttamista testosteronin tehon määrittämiseksi tässä väestöryhmässä.

Vastauksena tähän kehitettiin seitsemän Testosteronitutkimusta (TTrials). Niihin osallistui 790 miestä, joiden keski-ikä oli 72 vuotta ja keskimääräinen perustasoinen testosteronitaso 234 ng/dl (8.1 nmol/l). Osallistujat saivat päivittäin ihon läpi annettavaa testosteronia tai placebogelia vuoden ajan, mikä nosti testosteronitasot normaalin vaihteluvälin keskiosaan.

Ennen TTrials-tutkimusten valmistumista FDA vaati valmistajia suorittamaan TRAVERSE-tutkimuksen sydän- ja verisuoniturvallisuuden arvioimiseksi. Tähän tutkimukseen osallistui 5,204 hypogonadismia sairastavaa miestä, joilla oli tai joilla oli kohonnut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Osallistujien keski-ikä oli 63 vuotta ja perustasoinen testosteronitaso 227 ng/dl (7.9 nmol/l). He saivat päivittäin testosteronia tai placebogelia, ja heidän seurantansa kesti keskimäärin 33 kuukautta.

Samoihin aikoihin australialainen T4DM-tutkimus arvioi, estäisikö testosteronihoido yhdessä elämäntapaintervention kanssa tyypin 2 diabetekseen sairastumisen tai kääntäisikö sen. Tähän tutkimukseen osallistui 1,007 miestä, joilla oli heikentynyt glukoosinsieto tai vastediagnosoitu tyypin 2 diabetes, keski-iällä 60 vuotta ja keskimääräinen seerumin testosteronitaso 395 ng/dl (13.7 nmol/l).

Testosteronihoidon hyödyt

Testosteronihoidon johdonmukaisin hyöty hypogonadismia sairastavilla miehillä oli parantunut seksuaalinen toiminta. TTrials-tutkimuksissa testosteronihoido lisäsi seksuaalista aktiivisuutta noin 40 % (0.58 seksuaalista tekoa viikossa), libidoa noin 25 % ja erektioitoimintaa noin 35 %. Vertailun vuoksi, Yhdysvaltojen aikuisilla iältään 57-85 vuotta noin 50 % 75-85-vuotiaista osallistujista raportoi seksuaalista aktiivisuutta kumppanin kanssa kaksi kolme kertaa kuukaudessa.

Seksuaalisen aktiivisuuden lisäys käsitti 12 seksuaalisen aktiivisuuden mittaria, flirttailusta yhdyntään asti. Lisäykset olivat yhteydessä vapaan testosteronin ja estradiolin tasojen nousuun. TRAVERSE-tutkimuksessa testosteronihoido lisäsi myös seksuaalista aktiivisuutta ja libidoa, mutta ei parantanut erektioitoimintaa. TTrials-tutkimuksessa havaittiin pieni parannus erektioitoiminnassa (keskimääräinen nousu 2.6 pistettä 0-30 asteikolla), verrattuna 5.7 pisteen nousuun sildenafilin käytössä vanhemmilla miehillä.

Testosteronihoido oli yhteydessä kohtalaisiin parannuksiin fyysisessä toimintakyvyssä. Kaikkien TTrials-osallistujen keskuudessa kävelymatkan lisäys 6 minuutin kävelytestissä oli 6-7 metriä suurempi testosteronilla kuin placeboilla. Testosteroni paransi myös kokonaisvaltaisen fyysisen toimintakyvyn kokemusta, vaikka kävelymatkan parannus ei tapahtunut hitaasti kävelevillä miehillä ennen hoitoa.

Lähes puolet TRAVERSE-osallistujista raportoi masennusoireita, ja lähes 10 % vaikeita masennusoireita. Testosteroni paransi mielialaa 3-4 % kaikilla osallistujilla ja 2-5 % niillä, joilla oli kliinisesti merkittäviä masennusoireita, vaikka se ei auttanut miehiä, joilla oli virallinen masennusdiagnoosi. TTrials-tutkimuksessa testosteroni lisäsi positiivisen affektin pistemääriä 3 %, vähensi negatiivisen affektin pistemääriä 6 % ja vähensi masennusoireiden pistemääriä 10 %.

Testosteroni paransi energiatasoa hieman eri tutkimuksissa. TRAVERSE-tutkimuksessa testosteroni oli yhteydessä 4-5 % suurempaan energiatason parannukseen verrattuna placeboon. Testosteronihoido yleensä nostaa hemoglobiinitasoja. TTrials-tutkimuksessa puolet anemiaa sairastavista testosteronia saaneista osallistujista koki hemoglobiinin nousun vähintään 1.0 g/dl. TRAVERSE-tutkimuksessa merkittävästi useammalla testosteronia saaneella miehellä anemia parani, ja kolmanneksella havaittiin hemoglobiinin nousu vähintään 1.0 g/dl.

Testosteronihoido parantaa luuntiheyttä ja -rakennetta. TTrials Bone -tutkimuksessa 1 vuoden testosteronigeeli lisäsi tilavuusluuntiheyttä ja luiden lujuutta 7 % selkärangan trabekulaarisessa luussa, pienemmillä mutta merkitsevillä lisäyksillä ääreisosissa (pääosin kortikaalisessa) luussa ja lantioluussa. T4DM-alatutkimuksessa 2 vuoden testosteroniterapia lisäsi kortikaalista luuta sääriluussa ja sädeluussa.

Tilanteet, joissa testosteronilla on vähän hyötyä

Testosteronihoido, joka nostaa seerumin testosteronin keskikorkeisiin normaaleihin tasoihin, vaikuttaa vähän glukoosin aineenvaihduntaan hypogonadismia sairastavilla miehillä. TTrials-tutkimuksessa testosteroni ei muuttanut paastoglukoosin tai glykohemoglobiinin tasoja. Vastaavasti TRAVERSE-alatutkimuksessa testosteroni ei vähentänyt diabeteksen etenemisastetta esidiabeettisilla miehillä eikä vaikuttanut glukeemiseen kontrolliin diabeetikoilla.

TIMES2-tutkimuksessa testosteroni ei vähentänyt glykohemoglobiinin tai paastoglukoosin tasoja tyypin 2 diabetesta tai metabolista oireyhtymää sairastavilla miehillä. Kuitenkin T4DM-tutkimuksessa (johon osallistui korkeamman perustasoinen testosteronitaso omaavia osallistujia), testosteroni yhdessä elämäntapaintervention kanssa 2 vuoden ajan oli yhteydessä alhaisempiin prosentteihin osallistujista, joilla oli 2 tunnin verensokeritasot 200 mg/dl tai korkeammat, verrattuna pelkkään elämäntapainterventioon.

Testosteronihoido ei ole parantanut kognitiota miehillä ilman aiempaa kognitiivista sairautta. TTrials-tutkimuksessa testosteroni ei parantanut viivästettyä kappalemuistia, visuaalista muistia, spatiaalista kykyä tai toimeenpanokykyä iän mukaisen muistin heikkenemistä sairastavilla miehillä, vaikka se oli yhteydessä 7 % toimeenpanokyvyn parantumiseen kaikilla osallistujilla.

Riskit ja turvallisuus

Testosteronihoido sisältää useita tärkeitä riskejä, jotka potilaiden on ymmärrettävä. Hoitoon liittyy kohonnut riski kliinisiin murtumiin ja keuhkoemboliaan, jotka ovat vakavia tiloja vaativat lääkinnällistä hoitoa.

Toisin kuin historialliset huolenaiheet, testosteronihoido ei lisännyt eturauhassyövän tai akuutin virtsanpidätyskyvyttömyyden riskiä eikä pahentanut alavirtsateiden oireita tarkastelluissa suurissa tutkimuksissa. Tämä edustaa tärkeää muutosta ymmärryksessä testosteronin vaikutuksista eturauhasen terveyteen.

Hoito lisää punasolujen tuotantoa, mikä voi johtaa erytrosytoosiin (liikaa punasoluja). T4DM-tutkimuksessa 22 % osallistujista kehitti hematokriittitasot yli 54 %, mikä vaatii seurantaa ja mahdollisesti hoidon säätelyä.

Potilaiden tulisi keskustella näistä mahdollisista riskeistä lääkärinsä kanssa ja varmistaa asianmukainen seuranta hoidon aikana, mukaan lukien säännölliset verikokeet ja terveysarvioinnit.

Sydän- ja verisuoniriski: Tutkimustulokset

Pienet tutkimukset ja takautuvat tutkimukset, jotka on julkaistu vuoden 2010 jälkeen, ovat antaneet ristiriitaisia tuloksia siitä, lisääkö testosteronihoido sydän- ja verisuoniriskiä. Yksi satunnaistettu tutkimus vanhemmilla liikuntarajoitteisilla miehillä keskeytettiin ennenaikaisesti kohonneiden sydän- ja verisuonitapahtumien vuoksi testosteroniryhmässä, mutta toinen samankaltainen tutkimus osoitti vähän sydän- ja verisuonitapahtumia.

Kaksi takautuvaa kohorttitutkimusta löysi hieman korkeampia suurten haitallisten sydän- ja verisuonitapahtumien (MACE) määriä testosteronia saaneilla miehillä, kun taas toinen tutkimus ei. Nämä tutkimukset olivat rajoittuneita eroavaisuuksilla tutkimusväestöissä, hoitojärjestelyissä, kestossa, testosteronitasoissa hoidon aikana sekä virheellisellä sydän- ja verisuonitapahtumien arvioinnilla.

TRAVERSE-tutkimus suunniteltiin erityisesti määrittämään, lisäisikö testosteronihoido sydän- ja verisuoniriskiä keski-ikäisillä ja vanhemmilla hypogonadismia sairastavilla miehillä, joilla oli aiempi sydän- ja verisuonitauti tai kohonnut sydän- und verisuoniriski. Ensisijainen turvallisuuspäätepiste oli MACE - yhdistelmä kuolemaan johtamattomasta sydäninfarktista, kuolemaan johtamattomasta aivohalvauksesta tai sydän- ja verisuonikuolemasta.

Tulokset osoittivat, että testosteronihoidolla ei ollut yhteyttä suurten sydän- ja verisuonitapahtumien riskin kasvuun miehillä, joilla oli aiempaa sydän- ja verisuonitauteja. Tämä on tärkeää turvallisuustietoa potilaille ja lääkäreille, jotka harkitsevat testosteronihoidon aloittamista.

Hoidon päätöksenteko: Hyötyjen ja riskien tasapaino

Päätös testosteronihoidon käytöstä hypogonadismia sairastavilla miehillä tulee perustua testosteronivajavuuden vaikeusasteeseen sekä yksilöllisen potilaan mahdollisten hyötyjen ja riskien huolelliseen arviointiin. Hoito ei sovellu kaikille matalan testosteronitason omaaville miehille.

Potilaiden tulisi ottaa huomioon omat oireensa, yleinen terveydentilansa ja henkilökohtaiset terveystavoitteensa keskustellessaan testosteronihoidosta lääkärinsä kanssa. Selvimmin hyödyt näkyvät seksuaalitoiminnassa, anemian korjaantumisessa sekä kohtuullisina parannuksina energiatasossa, mielialassa ja fyysisessä toimintakyvyssä.

Aiempaa sydän- ja verisuonitauteja sairastavat potilaat voivat olla huolettomia, sillä TRAVERSE-tutkimuksen tulosten perusteella testosteroni ei näytä lisäävän suurten sydän- ja verisuonitapahtumien riskiä. Kuitenkin luonmurtumien ja keuhkoembolian lisääntyneet riskit vaativat huolellista harkintaa.

Säännöllinen seuranta hoidon aikana on välttämätöntä, mukaan lukien verikokeet testosteronitasojen, punasolulukujen ja muiden asiaankuuluvien parametrien tarkkailuun. Hoitoa tulee säädellä vastemuutosten ja mahdollisten haittavaikutusten perusteella.

Lähteet

Alkuperäisen artikkelin otsikko: Testosteronihoidon käyttö keski-ikäisillä ja vanhemmilla hypogonadismia sairastavilla miehillä

Kirjoittajat: Shalender Bhasin, M.B., B.S., ja Peter J. Snyder, M.D.

Julkaisu: The New England Journal of Medicine, 2025;393:581-91

DOI: 10.1056/NEJMra2404637

Tämä potilasyhteisölle suunnattu artikkeli perustuu vertaisarvioituun tutkimukseen ja pyrkii tekemään monimutkaisen lääketieteellisen tiedon saavutettavaksi koulutetuille potilaille säilyttäen samalla kaikki olennaiset tiedot, löydökset ja kliiniset implikaatiot alkuperäisestä tutkimuksesta.