Kliinisten kokeiden julkaisuvinouma ja raportoimattomat tulokset

Hyppää osioon

• Julkaisuvinouman ongelman laajuus
• Eettinen velvollisuus kliinisten kokeiden raportoinnissa
• Kokeiden rekisteröinti osittaisena ratkaisuna
• Median vaikutus tulosten levittämiseen
• Datan manipulointi- ja poimintariskit
• Koko keskustelu

Julkaisuvinouman ongelman laajuus

Lääketieteen tohtori Stephen Evans esittää karun tilaston keskustellessaan tohtori Anton Titovin kanssa. Hänen mukaansa vain 40 % kliinisten kokeiden tuloksista raportoidaan määräaikaan mennessä, ja jopa 30 % tuloksista jää kokonaan julkaisematta. Tämä synnyttää valtavan aukon lääkäreiden ja tutkijoiden saatavilla olevaan näyttöön.

Julkaisuvinoumana tunnettu ilmiö tarkoittaa, että tieteellinen kirjallisuus ei anna kokonaiskuvaa hoidon vaikutuksista. Ongelma ei rajoitu COVID-19-hoitoihin, vaan koskee kaikkia lääketieteen aloja sekä lääke- että muuta hoitoa.

Eettinen velvollisuus kliinisten kokeiden raportoinnissa

Tohtori Stephen Evans korostaa perustavanlaatuista eettistä velvollisuutta yleisöä ja koehenkilöitä kohtaan. Kliinisiin kokeisiin vapaaehtoisesti osallistuvat potilaat ottavat riskin tulevien potilaiden ja tieteen hyväksi. Kokeen päätyttyä on välttämätöntä analysoida ja raportoida tulokset asianmukaisesti.

Tulosten jättäminen julkaisematta on petos osallistujien luottamusta kohtaan. Se hukkaa heidän panoksensa ja voi johtaa siihen, että muut potilaat saavat hoitoja epätäydellisen käsityksen perusteella. Tohtori Anton Titov pitää tätä erityisen tärkeänä nykyaikaisessa lääketieteellisessä tutkimuksessa.

Kokeiden rekisteröinti osittaisena ratkaisuna

Kokeiden rekisteröinti on keskeinen ponnistus julkaisuvinouman torjumiseksi. Tohtori Stephen Evansin mukaan satunnaistettujen kokeiden rekisteröiminen ennen toteutusta on tärkeä strategia. Se luo julkisen todisteen kokeen olemassaolosta ja sen tarkoitetuista tuloksista, mikä vaikeuttaa negatiivisten tai neutraalien tulosten jättämistä huomiotta.

Rekisteröinti antaa valvojille ja muille tutkijoille mahdollisuuden vaatia rekisteröineiltä vastauksia. Vaikka järjestelmä parantaa läpinäkyvyyttä, tohtori Evans huomauttaa, ettei se ole täydellinen ratkaisu. Tutkijat voivat edelleen keinoja kiertää vaatimusten henkeä.

Median vaikutus tulosten levittämiseen

Tohtorien Evansin ja Titovin keskustelussa korostuu median rooli. Tohtori Evans toteaa, että kaikki, mukaan lukien lehtien toimittajat, "pitävät otsikoista". Julkaiseminen keskittyy usein hänen ilmaisemillaan "todella hyville tai todella huonoille uutisille".

Erittäin positiiviset tulokset tai vakavien haittavaikutusten raportit nähdään uutisarvoisina. Välinpitämättömät tai nollatulokset, kuten tutkimus, joka osoittaa hydroksiklorokiinin olevan tehoton, herättävät usein vähemmän kiinnostusta. Median ohjaama dynamiikka vaikuttaa siihen, mitkä tutkimukset julkaistaan ja saavat julkista huomiota, vääristäen näin todisteiden kuvaa.

Datan manipulointi- ja poimintariskit

Myös rekisteröidyissä kokeissa on merkittävä riski datan manipulointiin. Tohtori Stephen Evans kuvaa, kuinka tutkijat voivat "poimia" mielenkiintoisimmat tulokset, vaikka ne eivät olisikaan ennalta määriteltyjä päätetuloksia. Hän sitelee kuuluisaa sanontaa: tutkijat voivat "kiduttaa dataa, kunnes se tunnustaa".

Tilastollinen vaihtelu tarkoittaa, että dataa etsimällä voi melkein aina löytää jotain mielenkiintoista. Tämä johtaa ääritulosten julkaisemiseen – olivatpa ne sitten erittäin hyviä tai huonoja – kun taas vivahteikas totuus jää usein piiloon. Lopulta tämä vääristää kliinistä käytäntöä ohjaavaa näyttöaineistoa.

Koko keskustelu

Lääketieteen tohtori Anton Titov: Keskustellaan kliinisten kokeiden tulosten julkaisemisesta. Lääketeollisuus on maailman kannattavin, mutta vain 40 % kokeiden tuloksista raportoidaan määräajassa, ja 30 % jää kokonaan raportoimatta.

Eikö ole velvollisuus yleisöä ja koehenkilöitä kohtaan analysoida ja raportoida tulokset kokeen päätyttyä? Miksi niin monia tuloksia jätetään raportoimatta?

Lääketieteen tohtori Stephen Evans: Tämä on erittäin tärkeä asia, joka koskee kaikkia hoitoja, ei pelkästään lääkkeitä. Olemme pyrkineet torjumaan julkaisuvinoumaa vaatimalla satunnaistettujen kokeiden rekisteröintiä ennen niiden toteutusta.

Silloin rekisteröineiltä voidaan vaatia vastauksia. Ongelmana on, että me kaikki pidämme otsikoista ja hyvistä uutisista. Julkaiseminen keskittyy usein todella hyviin tai todella huonoin uutisiin.

Välinpitämättömät uutiset eivät kiinnosta. Toimittajat eivät pidä niistä; he eivät saa hyvää otsikkoa. Uutinen hydroksiklorokiinin tehonpuutteesta ei useimmiten kiinnosta, kun taas sen toimivuus herättää enemmän huomiota.

Nykyään myös tehon puute voi olla kiinnostava ja todennäköisesti julkaistaan, mutta yleinen ongelma pysyy. Rekisterit auttavat jossain määrin, mutta tutkijat voivat silti manipuloida tuloksiaan ja poimia parhaat tulokset, vaikka koe on rekisteröity tarkentuneille päätetuloksille.

He voivat silti löytää kiinnostavamman lopputuloksen. Tilastotieteilijänä tiedät, että tulosten vaihtelu on konkreettinen ongelma. Melkein aina dataa etsimällä löytää jotain mielenkiintoista. Tai kuten joku sanoi, kidutat dataa, kunnes se myöntää.

Ongelmana on taipumus suosia äärituloksia, olivatpa ne hyviä tai huonoja. Näemme tämän lehtien otsikoissa; dramaattiset uutiset myyvät. Väliin jäävät tulokset herättävät vähemmän kiinnostusta.

Tiede on kuitenkin kiinnostunut näistä välituloksista, joissa ei näy vaikutusta. Saadaksemme oikean käsityksen koko näyttöaineistosta, meidän on nähtävä kaikki. Rekisteröinti auttaa tässä huomattavasti, mutta jotkut tutkijat silti muokkaavat ja poimivat tuloksiaan esittääkseen mielenkiintoisia vaikutuksia.

Mielenkiintoista voi olla erittäin hyvä tai huono, kuten haittavaikutukset. Useilla lääketieteen aloilla julkaistut tulokset ovat yleensä ääripäissä, ja niiden välinen totuus jää usein piiloon.