Neoadjuvantinen vs. adjuvanttinen kemoterapia rintasyövän hoidossa

Siirry osioon

• Neoadjuvantisen ja adjuvantisen hoidon selviytymistulokset
• Neoadjuvantisen kemoterapian edut
• Patologisen täydellisen vastauksen (pCR) merkitys
• Neoadjuvantisen endokriinisen hoidon mahdollisuudet
• Ylihoidon välttäminen iäkkäillä potilailla
• Kohti personoitua hoitotapaa
• Koko keskustelu

Neoadjuvantisen ja adjuvantisen hoidon selviytymistulokset

Lääketieteen tohtori Marc Lippmanin mukaan satunnaistetut kliiniset tutkimukset eivät osoita merkittävää eroa neoadjuvantisen ja adjuvantisen kemoterapian välillä rintasyövän hoidossa potilaan kokonaisselviytymisen kannalta. Neoadjuvanttista hoitoa annetaan ennen leikkausta, adjuvanttista sen jälkeen. Lippman korostaa, että hoitojen ajoitus ei vaikuta selviytymisasteisiin, mikä tarjoaa onkologeille joustavuutta hoitosuunnittelussa. Päätös perustuu usein muihin kliinisiin tekijöihin kuin pelkkiin selviytymistilastoihin.

Neoadjuvantisen kemoterapian edut

Lääketieteen tohtori Marc Lippman nostaa esiin useita neoadjuvanttisen kemoterapian etuja. Tämä hoitomuoto pienentää tehokkaasti suuria kasvaimia, mikä mahdollistaa rintaa säästävän leikkauksen mastektomian sijaan. Useimmat potilaat reagoivat hoitoon, ja kasvain pienenee ennen leikkausta. Tutkimuksen kannalta ennen hoitoa ja sen jälkeen otetut kudosnäytteet antavat arvokasta tietoa hoidon vaikutuksista syöpäsoluihin, mikä nopeuttaa uusien hoitomenetelmien kehittämistä.

Patologisen täydellisen vastauksen (pCR) merkitys

Patologinen täydellinen vastaus on tärkeä mittari rintasyövän hoidossa. Lippman kuvailee pCR:ää tilanteeksi, jossa kaikki syöpäsolut häviävät rinnasta neoadjuvanttisen hoidon jälkeen. Tulos vaihtelee tautityypin mukaan, mutta toimii erinomaisena pitkäaikaisselviytymisen ennusteenä. Potilaat, jotka saavuttavat pCR:n, eivät yleensä tarvitse leikkauksen jälkeen lisähoidtoja, mikä yksinkertaistaa hoitoa ja parantaa ennustetta.

Neoadjuvantisen endokriinisen hoidon mahdollisuudet

Lippman käsittelee neoadjuvanttisen endokriinisen hoidon kasvavaa roolia. Täydelliset vastaukset ovat harvinaisempia kuin kemoterapiassa, mikä saattaa johtua liian lyhyestä hoidon ajasta eikä tehon puutteesta. Nykyiset kliiniset tutkimukset selvittävät kuuden kahdeksan kuukauden pituisten hoitojaksojen vaikutuksia. Lippman odottaa tuloksia innolla ja arvioi, että pidemmät hoidot voivat parantaa vastausastetta hormoni-reseptoripositiivisessa rintasyövässä.

Ylihoidon välttäminen iäkkäillä potilailla

Lippman korostaa ylihoidon riskiä iäkkäillä potilailla. Hän viittaa englantilaistutkimukseen, jossa yli 80-vuotiaat ER-positiivisen rintasyövän potilaat hoidettiin pelkällä Tamoxifenillä ilman leikkausta tai sädehoitoa. Useimmat kuolivat muihin syihin kuin syöpään, mikä osoitti endokriinisen hoidon riittävyyden. Lippman kannattaa konservatiivista lähestymistapaa heikoissa olevilla iäkkäillä potilailla ja huomauttaa, että hoidon tehoa voidaan seurata fyysisellä tutkimuksella tai kuvantamisella.

Kohti personoitua hoitotapaa

Lippman haastaa perinteiset hoitomallit ja ajaa henkilökohtaisempaa hoitoa. Hän kertoo varhaisesta neoadjuvanttisen hoidon tutkimuksesta National Cancer Institutenissa, jossa hoitoa jatkettiin parhaan vastauksen saavuttamiseksi eikä kiinteän ajanjakson mukaan. Keskimäärin tarvittiin viisi hoitosykliä, mutta osa potilaista tarvitsi 7–10 sykliä. Lippman ehdottaa, että optimaalinen hoito perustuu potilaan vasteeseen eikä ennalta määrättyyn hoitojaksoon.

Koko keskustelu

Lääketieteen tohtori Anton Titov: Miten valita neoadjuvanttisen ja adjuvanttisen kemoterapian sekä hormonihoidon protokollat rintasyövän hoidossa? Ovatko protokollat samat?

Voit käyttää joko neoadjuvanttista tai adjuvanttista hoitoa – kemoterapiaa tai endokrista hoitoa. Satunnaistetut kliiniset tutkimukset eivät osoita eroa potilaiden selviytymisessä näiden välillä. Sillä ei siis ole suurta merkitystä, kumpaa hoitomuotoa valitset.

Lääketieteen tohtori Marc Lippman: Neoadjuvanttisessa hoidossa on kuitenkin useita etuja. Se pienentää suuria kasvaimia, mikä mahdollistaa rintaa säästävän leikkauksen. Lähes kaikki potilaat reagoivat hoitoon, ja kasvaimet pienenevät. Hoito myös näyttää, mikä terapia toimii, ohjaten leikkauksen jälkeistä hoitoa. Tutkimuksen kannalta alkuperäinen kasvainnäyte ja leikkauksen jälkeen saatu kudos antavat arvokasta tietoa hoidon vaikutuksista, mikä nopeuttaa uusien hoitomuotojen kehittämistä.

Patologinen täydellinen vastaus on erinomainen ennustetekijä. Potilaat, jotka saavuttavat pCR:n, eivät yleensä tarvitse leikkauksen jälkeen lisähoidtoja. Neoadjuvanttinen hoito on siis hyödyllinen hoidon suunnittelussa.

Lääketieteen tohtori Marc Lippman: Selviytymisessä ei kuitenkaan ole eroa hoidon ajoituksella. Neoadjuvanttinen endokrinen hoito ei useinkaan aiheuta täydellistä vastausta, koska hoitoa ei anneta tarpeeksi kauan. Uudet kliiniset tutkimukset selvittävät kuuden kahdeksan kuukauden hoitojaksojen vaikutuksia. Odotan näitä tuloksia mielenkiinnolla.

Yhdysvalloissa ylihoidamme usein potilaita. Esimerkiksi heikoissa olevia, yli 80-vuotiaita potilaita hoidetaan aggressiivisesti, vaikka englantilaisessa tutkimuksessa pelkkä Tamoxifen riitti ER-positiivisen syövän hallintaan. Useimmat potilaat kuolivat muihin syihin. Tämä osoittaa, että ylihoidon välttäminen on tärkeää iäkkäillä potilailla. Hoidon tehoa voidaan seurata fyysisellä tutkimuksella tai kuvantamisella.

Neoadjuvanttinen hoito heikoissa olevilla potilailla voisi olla hyödyllistä, mutta sitä käytetään vähän. Englanti on edelläkävijä tässä.

Kehitimme neoadjuvanttista hoitoa National Cancer Institutenissa, kun en johtanut rintasyöpäohjelmaa. Emme tienneet optimaalista hoitojakson pituutta, joten annoimme hoitoa, kunnes saavutimme parhaan vastauksen. Keskimäärin tarvittiin viisi sykliä, mutta osa tarvitsi 7–10 sykliä. Tämä opetti paljon endokriinisestä hoidosta. Paras tapa hoitaa saattaa olla potilaan vasteeseen perustuva räätälöity hoitojakso ennalta määrätyn kaavan sijaan.