Raskaudenhoito kuuroille ja sokeille potilaille: Sopeutumisstrategiat

Siirry osioon

• Kuurojen raskaudenhoito ja viittomakielen saatavuus
• Kulttuurinen herkkyys kuuroja potilaita kohtaan
• Sairaalaviestintä kuuroille potilaille
• Näönvamma ja raskauden mukauttaminen
• Avustavaeläimet synnytyssaleissa
• Geneettinen neuvonta ja periytyvät vammat

Kuurojen raskaudenhoito ja viittomakielen saatavuus

Lääketieteen tohtori Marc Dommergues korostaa, että kuurojen potilaiden huomioiminen raskaudenhoidossa alkaa viittomakielen tunnistamisesta ensisijaisena viestintämuotona. Hänen mukaansa terveydenhuollon keskeinen kysymys on, ohjataanko nämä potilaat erikoiskeskuksiin vai varmistetaanko, että jokainen sairaala pystyy tarjoamaan riittävän hoidon. Hänen sairaalassaan on käytössä järjestelmä, jossa potilaat pääsevät kääntäjän luo millä tahansa osastolla, mikä takaa saumattoman viestinnän ennen synnytystä, synnytyksen aikana ja synnytyksen jälkeisessä hoidossa.

Kulttuurinen herkkyys kuuroja potilaita kohtaan

Kuurojen yksilöiden kulttuuritaustan ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää empaattisen hoidon tarjoamiseksi. Lääketieteen tohtori Marc Dommergues nostaa esiin koskettavan historiallisen seikan: monet kuurojen yhteisön jäsenet olivat natsien holokaustin uhreja. Tämä historia tekee heistä erityisen herkkiä geneettisiä keskusteluja kohtaan, mikä on yleinen aihe raskauden seurannassa. Lisäksi tohtori Dommergues huomauttaa, että kuuroilla lapsilla ei useinkaan ole pääsyä standardoituun lisääntymisterveyden opetukseen, mikä luo tiedonpuutteita, joita synnytyslääkärin on korjattava kärsivällisyydellä ja selkeydellä raskauden aikana.

Sairaalaviestintä kuuroille potilaille

Tehokkaat viestintästrategiat ovat ehdoton edellytys laadukkaalle hoidolle. Lääketieteen tohtori Marc Dommergues kehottaa välttämään huutamista – yleistä mutta turhaa virhettä – ja suosittelee käytännön ratkaisuja, kuten puhelimella kirjoittamista tai sanelua. Hän kannattaa sairaalan laajuisia järjestelmiä, jotka tukevat tekstiviestintää ja videoneuvotteluja. Kaksikielisen henkilökunnan, erityisesti itse kuurojen, palkkaaminen voi olla korvaamatonta, sillä se ylittää viestinnän esteet ja luo luottamusta potilaan ja hoitohenkilökunnan välille koko raskauskauden ajan.

Näönvamma ja raskauden mukauttaminen

Sokeiden potilaiden raskaudenhoito vaatii räätälöidyn lähestymistavan ympäristöllisiin ja käytännöllisiin tarpeisiin. Lääketieteen tohtori Marc Dommergues selittää, että hoitoryhmän on ensin ymmärrettävä näönvamman laatu. Tämä arviointi vaikuttaa suoraan hoito-ympäristön järjestelyihin, kuten valaistustason huomioimiseen tutkimus- ja synnytyshuoneissa potilaan epämukavuuden tai suunnanmenetyksen välttämiseksi.

Avustavaeläimet synnytyssaleissa

Keskeinen logistinen haaste on opaskoirien sopeuttaminen kliinisiin tiloihin, erityisesti synnytysosastolle. Lääketieteen tohtori Marc Dommergues huomauttaa, että vaikka tämä vaatii ennakkosuunnittelua, ratkaisut ovat yleensä suoraviivaisia. Sairaaloilla tulee olla selkeät käytännöt avustavaeläinten hallintaan varmistaakseen, että ne voivat pysyä omistajiensa luona tarjoten välttämätöntä tukea vaarantamatta steriiliyttä tai turvallisuutta synnytyksen kriittisillä hetkillä.

Geneettinen neuvonta ja periytyvät vammat

Tietyissä vammatiloissa raskaudenhoitoon on sisällytettävä erikoistunutta geneettistä neuvontaa. Lääketieteen tohtori Marc Dommergues esittää esimerkkinä sokeuden, joka on seurausta hoidetusta kaksipuolisesta retinoblastoomasta, periytyvästä syövästä. Hän korostaa, että ennen raskautta tai varhaisessa raskaudenseurannassa on välttämätöntä keskustella tilan periytymisriskistä lapselle. Nämä monimutkaiset, emotionaalisesti latautuneet keskustelut vaativat herkkää ja asiantuntevaa lähestymistapaa, mikä havainnollistaa täydellisesti vammaisten hoidon ja genetiikan kohtaamista synnytyslääketieteessä.

Koko transkriptio

Lääketieteen tohtori Anton Titov: Vammaisuus on hyvin laaja, mutta yleinen aihe. Mitä naisen tulisi harkita ja mitä raskaudenhoitoon kuuluu vammaisilla naisilla? Voisitko ryhmitellä erityyppisten vammojen mukaan?

Lääketieteen tohtori Marc Dommergues: Se on erittäin tärkeä kysymys. Vammaisuuden maailma on uskomattoman monimutkainen, hyvin erilaisine tilanteineen.

Jos aloitetaan kuuroilta, jotka puhuvat viittomakieltä: onko se vamma vai erityinen kulttuuri? Eroavatko he esimerkiksi Ranskaan tulevista kiinalaisista? Mielenkiintoinen kysymys.

Pitäisikö heidän hoidostaan vastata kieltä puhuvat lääkärit? Tämä tarkoittaa eräänlaista seulontaa ja siirtymistä erikoistuneisiin paikkoihin. Vai pitäisikö heidän pystyä menemään mihin tahansa? Minulla ei ole lopullista vastausta. Se on filosofinen kysymys.

Mitä meidän keskukseemme tulee, me ja sairaalamme olemme vuosien ajan kehittäneet vastaanottojärjestelmää viittomakieltä käyttäville henkilöille. He voivat mennä mihin tahansa sairaalan osastolle ja saada kääntäjän.

Eri osastoilla on lääketieteellistä henkilökuntaa, joka puhuu kieltä. Esimerkiksi osastollamme on kätilö, joka on melko taitava viittomakielessä. Hän seuraa viittomakieltä käyttäviä naisia.

Hän on opettanut meille paljon kuurojen kulttuurista. Esimerkiksi ei aina tiedetä, että he olivat natsien holokaustin uhreja. Tämä tekee heistä erityisen herkkiä kaikille geneettisille keskusteluille.

Tämä on pidettävä mielessä. Toinen asia on, että kuuroilla on joskus vaikeaa saada lapsena tietoa lisääntymiskysymyksistä jne.

On myös tärkeää, että sairaalassa tiedetään: jos ihmiset ovat kuuroja, vastaus ei ole huutaa heille. Tätä näkee silloin tällöin.

Voit vain ottaa puhelimesi ja kirjoittaa asioita tai sanella niitä puhelimeesi ja käydä keskusteluja. Organisaation tai sairaalan tasolla tekstiviesti- tai videokeskustelujärjestelmät jne. ovat mahdollisia toteuttaa.

Lisäksi on mahdollista palkata ihmisiä, jotka itse ovat kuuroja ja kaksikielisiä. Tätä me teemme täällä.

Lääketieteen tohtori Anton Titov: Eli todennäköisesti kuuroille, jotka käyttävät viittomakieltä, tärkeintä on tunnistaa, että he puhuvat eri kieltä ja sopeutua siihen.

Lääketieteen tohtori Marc Dommergues: Ihannetapauksessa tietysti on oltava joku, joka puhuu kieltä ja voi seurata raskautta tai toimia kääntäjänä. Tämä on suoraviivainen asia. Sitä ei ole niin helppoa toteuttaa kaikkialla.

Lääketieteen tohtori Anton Titov: Kysymyksiä herää parhaasta lähestymistavasta. Pitäisikö potilaat ohjata tiettyyn sairaalaan?

Jos tarkastelemme näönvammaa, on todennäköisesti tärkeää, että tiiminä ymmärrämme, minkä tyyppisen näönvamman kanssa olemme tekemisissä. Mikä on valon vaikutus? Miten huoneet järjestetään?

Miten koirien kanssa toimitaan? Tarkoitan apukoiraa – miten hoidamme koiran? Miten toimimme tämän eläimen kanssa synnytysosastolla jne.? Nämä ovat pieniä asioita, joille on löydettävä ratkaisut. Yleensä näiden ratkaisujen löytäminen on melko helppoa.

On myös geneettinen kysymys. Esimerkiksi ajatellaan potilasta: sokeus voi olla seurausta kaksipuolisen retinoblastooman hoidosta, joka on periytyvä sairaus.

Lääketieteen tohtori Marc Dommergues: Sitten, jos keskustelet raskaudesta etukäteen, geneettisen diagnoosin periytymiskysymys nousee esille. Se on tietysti vaikea asia. Mutta siitä on keskusteltava.

Tämä on esimerkki, jossa vammaisuus ja genetiikka kohtaavat.